Kevät

23. huhtikuuta 2019. Tiistai.

Kevät. Linnut laulavat. Kukat kukkivat. Puut ja nurmi alkaa vihertää. Luonto herää eloon. Ryhävalaan mallinen mies herää turpeana ja ylensyöneenä kevääseen. Peilistä katsoo pöhöttynyt vanha setämies. Silmäpussit uhmaavat painovoimaa roikkumalla polvien korkeudella. Päähenkilömme on raskaina aikoina unohtanut liikkua ja keskittynyt urheiluun lähinnä syömällä itseään hitaasti hengiltä. Pääsiäinen on kärsimyksen juhlaa. Ryhävalas päättää ottaa maailmantuskansa ja painella sen kanssa lenkkipolulle. Neljän päivän vapailla yhtä monta manaattirullausta.

Juoksuvaatteet tuntuvat piukeilta ja painavilta. Lenkille lähtö on vaikeaa. Muistikuva lenkin jälkeisestä paremmasta olosta saa miehen astumaan ovesta ulos. Kuulokkeista kuuluva musiikki peittää alleen tsirp -eläinten ivallisen sirkutuksen. Silmiin valuva hiki muodostaa kalvon ja estää näkemästä kaatisrusakoiden ja kanssakulkijoiden säälivää tuijotusta. Askeleet ovat tunnustelevia, epäröiviä ja varovaisia. Bambi jäällä -vertausta voisi käyttää jos kyseessä olisi kauris eikä mursu. Hengitys on raskasta. Pöly täyttää keuhkorakkulat. Hiki virtaa ja vieno tuoksu antaa tilaa lenkkipolulla.

Kuten niin monesti aiemminkin, alkavat ajatukset seljetä lenkin kestäessä. Maailmantuska hälvenee. Liikkumisesta tulee sujuvampaa. Vanhan miehen käytössä kuluneet nivelet alkavat totella komentoja. Kilometrit seuraavat toistaan. Alkujärkytyksen jälkeen syke tasaantuu. Ryhävalas palaa tuttuihin juoksurutiineihin. "RELAAAAX, TAKE IT EASY
FOR THERE IS NOTHING THAT WE CAN DO." -karjuu päähenkilömme säestäen itseään asiaankuuluvin tanssiliikkein. Nyt sitä ruuhkaa on lenkkipolulla entistä vähemmän. Ryhävalas lollahtelee kahden tunnin lenkin. Ensimmäinen kerta sitten jokunen vuosi juostun puolimaratonin jälkeen.

Olo on seesteisempi. 

Kuona jäi matkan varrelle.

Mies on valmis ottamaan seuraavan elämän tarjoaman avokämmeniskun vastaan. 

Tietää selviävänsä siitäkin. 

Ystävälle.

Perjantai. 19. huhtikuuta 2019.

Kuolemaa on vaikea käsitellä. Sinä osasit suhtautua omaasi. Minä en. Vetäydyin kuoreeni. Olin vihainen. Olin heikko. En lopussa pitänyt tarpeeksi yhteyttä. Lopetin Facebookin käytön, koska en enää kestänyt uutisia. Osasin odottaa suruviestiä. Kun se minut saavutti, olin tyhjä. Käyttäydyin huonosti kaikkia ympäristön ihmisiä kohtaan. Nyt viikon kuluttua suru saavutti minut. Olen itkenyt kaksi päivää. Itken tätä kirjoittaessa.

Sinä olit viisas. Olit valoisa. Valoit uskoa ja positiivista energiaa kaikkialle ympäristöösi. Jaksoit ottaa kantaa ja kommentoida kivun keskellä.

Muistan improt kellarissa ja yhteiset työpäivät. Muistan yhteiset, häiriintyneet keskustelut. Muistan tukesi eroni keskellä kun olin aivan rikki. Jaksoit ahdistustani ja siedit kaiken kun suljin ympäröivää itseltäni ja pyllistin kaikille. Muistan yhteiset suunnitelmamme. Sketsisarjan ja paskat poikabändit joita perustimme kerran viikossa. Nyt menen kesällä yksin pumppaamaan resiinaa. Tiedän että olet toisella tavalla mukana. Meillä on sama syntymäpäivä. Muistan sinut aina. 

Syöpä on vittumainen paska.

Hyvää matkaa Roni.

Rakastan sinua. 

Maailma on tyhjempi paikka ilman sinua.

Minulla on ikävä.

Voimia läheisille. 

2019.

5.tammikuuta 2019. Sunnuntai.

2018. vauhdikas vuosi: 

Omassa kuplassa rakkautta, iloa, muutto toiseen kaupunkiin, reissuja, tanssitunteja, hienoja hetkiä yhdessä läheisten ihmisten kanssa, uusia ystäviä ja loistokkaita jälleennäkemisiä, surua, huolta tärkeistä ihmisistä, elettyä elämää ylä- ja alamäissä. Pysyviä muistijälkiä. 

Globaalissa kuplassa tuohtumusta sosiaalisessa mediassa, keskustelukulttuurin katoamista, Trumpin twiittejä, ilmastonmuutosta, Paavo Väyrysen uusi puolue, tillinhaistelija, Teuvo Hakkaraisen saunakäsitys, 

Taidan pysytellä siinä omassa kuplassa.

Annan itselleni ohjeita vuodelle 2019.

1. Ole oma itsesi.
2. Ole enemmän läsnä.
3. Älä nyt mokaa.
4. Jos nyt kuitenkin mokaat, niin ole itsellesi armollinen.
5. Tuohdu vähemmän interwebissä.
6. Itseasiassa: älä notku siellä interwebissä niin paljoa. 
7. Käy enemmän teatterissa ja keikoilla.
8. Muista syödä.
9. Pidä itsestäsi huolta.
10. Muista nukkua.

...Ja nyt alan toteuttaa tuota viimeistä..

Hyvää kaikille kuluvaan vuoteen.

Sananen kulttuurista. Kinky Boots.

13. marraskuuta 2018. Tiistai.

Käyn liian harvoin teatterissa. Nyt kävin. Tarkkailun kohteena Kinky Boots Helsingin Kaupunginteatterissa. Lähtökohdat olivat seuraavat:

1. Vierastan musikaaleja. Varsinkin tässä maassa suurten näyttämöiden musikaalit tuntuvat olevan Disney -elokuvien dubbaajien näkemistä ihan väärissä paikoissa. Autot -elokuvan päähenkilö kuullostaa Salatuilta elämiltä, Alladin elokuvan Henki Loiriplukarilta, Pocahontasilla on keski-ikäisen Arja Korisevan hymy jne. Lista on loputon.

2. Musiikkinäytelmistä tulee mieleen ne ah niin ihanan nokkelat kainalopierusävytteiset revyyt, joita katsoessa tekee mieli järsiä ranteita auki pelkillä ikenillä.

3. Esitys oli saanut poikkeuksetta kehuja. Odotukset olivat siis kohdista 1-2 huolimatta varsin korkealla. Entä jos en pidäkään näkemästäni? Olenko poikkeava, väärässä ja tuomittu ikuiseen purnaajakriitikkouteen?

Istuin paikalleni katsomoon. Jännitti. Valot sammuivat. Pulssi kohosi. Sormeni puristivat vierustoveriin kättä. Kämmenluut rutisivat. Esitys alkoi. Pelkoni osoittautui turhaksi. Seuraavassa huomioita:

1. Kinky Boots on erinomaisen hyvin rakennettu esitys. Juonen kuljetus dialogin, laulujen ja tanssin avulla rytmittyy erinomaisen hienosti koko spektaakkelin läpi. Suvantovaiheita ja turhia täytekohtia ei katsomoon näy. 

2. En pysty enkä tahdo nostaa kenenkään suoritusta erikseen esille. Työryhmän ja esityksen vahvuus on sen tasapaino. Yhteistyö on kantava teema niin juonen kuin esiintyjien preesensinkin kannalta. Se kannattelee työtä ja nostaa sen uudelle tasolle.

3. Erityisen iloinen olin siitä, että näytelmässä ei sorruta halpoihin ratkaisuihin. Yhtään vaivaannuttavaa pissakakkapierusaunaspedeaikamiespojankainalopierushadesofgray -vitsikohtausta ei löydy. Esitys on tehty drag -taiteilijuutta kunnioittaen ja rooleissa on samaistuttavia ihmishahmoja. Näyttelijät pääsevät näyttelemään. Siitä kiitos ohjaaja Harjanteelle ja koko työryhmälle.

Pääsinkö musikaalikammostani? En välttämättä, mutta Rocky Horror Picture Shown (ihan sama mikä versio siitä) ohella tätä voi varauksetta suositella.

Mielelläni kuitenkin liityn kehujien joukkoon. Tämä kannattaa käydä katsomassa. Itse saatan vielä kipaista toisenkin kerran.

Ja jos nyt jotain kritiikkiä pitää esittää, niin ne Kinky Boots -leivokset oli kuulemma aika imeliä.

Pimeyden ytimessä.

11.Marraskuuta 2018. Maanantai.

Syksy. Ilma on kuin Keskustapuolueen vaalilupaus. Ryhävalaan mallinen, parta-apinaa etäisesti muistuttava mies sulloutuu vaippahousuihinsa. Pukee taikaviittana olet pimeästi cool -huomioliivinsä ylleen. Sytyttää traktoria muistuttavaan polkupyöräänsä valot. Laittaa musiikin täysille. Painelee mustuuteen.

Vesi kastelee kaiken muun paitsi repun. Ainoan vedenpitävän osan päähenkilömme asussa. Katulamppuja ei säästösyistä näemmä pidetä päällä. Kiva. Ajovalon tehot ovat lähinnä kosmeettiset. Ryhävalaamme lisää vauhtia. Huulet puristuvat yhteen tiukaksi viiruksi.

Karttaa katsottiin ennen lähtöä. Navigaattorit on tehty suuntavaistottomille. Mutupyöräily ohjaa miestä armottomasti eteenpäin. Melkein suorinta reittiä. Sade yltyy. Lähiöidemme toivot ovat huolehtineet siitä, että tienviittojen mukaan suunnistaminen on mahdotonta: suurin osa sojottaa ylöspäin. Nuorisolle voisi keksiä tervehenkisempiä harrastuksia. Vaikkapa pimeässä pyöräilyä.

Ryhävalas näkee edessään lupaavan oikotien. Laskettelee kuravellissä kyljellään viitisentoista metriä. Vaatteet ovat läpimärät ja vuorattu savella. Alkaa olla melko viileää. Tikkurilan kohdalla meinaa päästä itku. Vielä viitisentoista pitkää kilometriä. Tulee nälkä. Mies tajuaa, että eväät ovat edelleen kauniisti sijoitettuna työpaikan pukukaappiin.

Kartan mukaan reitin piti olla yhteensä 43km. Päähenkilömme sisäisen reittioppaan tuloksena totuus oli 52km. Kotipihaan päästyään miehen tekee mieli laittaa kulkuvälineensä huutonettiin. Suihkun jälkeen päätyy kuitenkin sijoittamaan sen varastoon odottamaan helteitä.

Huomenna ryhävalas matkustaa töihin junalla.

Istuu nätisti ja juo kahvia koko matkan.

Miten opetella kävelemään.

21.7.2018 Lauantai

Kaupunkitanssipäivä. Tovi sitten ryhävalaan mallinen mies yllätti kaikki (eikä vähiten itseään) tanssimalla sambaa. Tällä viikolla oli jatko-osan vuoro. Päähenkilömme oli tällä kertaa tarkka. Tiesi menettävänsä humppaneitsyytensä. Interweb kertoi miehelle seuraavaa: "Kävelyhumppa on monen mielestä helppo ja kevyt tapa tanssia humppaa. Kävelyhumppa sopii hyvin tanssiharrastuksen aloittamiseen."  Ei kuulosta pahalta. Suorastaan leppoisalta.

Tunti alkaa lämmittelyllä. Pyöritellään jäseniä rytmissä ympyrää erilaisissa asennoissa. Ketkutellaan ruhoja musiikin tahdissa. Kolmenkymmenen asteen helle tuo lämmittelyyn oman mukavan aromaattisen lisänsä. Yksiväriset vaatekappaleet saavat trendikkään läikkäkuvionnin. Viisi minuuttia kuulostaa lyhyeltä ajalta. Se on kuitenkin varsin ylenpalttinen.

Sitten mennään. Muodostetaan rinki. Daamista varma ote. Seuralainen ohjataan puskuriksi itsen ja pahan maailman väliin. Humppahumppahumppahumppa. Rytmi on selkeä jopa päähenkilömme varsin rajalliselle rytmitajulle. Osa 1. Kävellään junassa. Humppahumppahumppa. Käsi vatkaa kuin teinipoika pimeässä huoneessa. Tasaisen tappavasti. Juna liikkuu. Osat. 2-5. Kahdenkymmenenviiden vuoden takaisista vanhojentansseista epämääräisesti tuttujen käden alitusten, ylitysten ja muljautusten jälkeen kävellään simpukasa eteenpäin ja pyörähdellen. Humppahumppahumppahumppahumppa. Kuviot seuraavat toisiaan. Välillä niitä puretaan jo tuttujen liikesarjojen avulla. Pienet törmäykset kanssamatkustajiin ja kynnyksiin eivät tahtia haittaa. 

Ryhävalas keskittyy tanssiinsa. Hengittää aromikasta ympäristöään. Nauraa. Iloitsee yhdessätekemisestä. Tunti kuluu nopeasti. Miehellä on hyvä olla juuri sellaisena kuin on.
Tästä hommasta on tullut mukava osa kesää.

Hitto. Ehkä joskus vielä lavatansseihin. Paino sanalla ehkä.

Kävelyhumppa on monen mielestä helppo ja kevyt tapa tanssia humppaa. Sen perusaskel on nimensä mukaisesti kävelyask"

Kävelyhumppa on monen mielestä helppo ja kevyt tapa tanssia humppaa. Sen perusaskel on nimensä mukaisesti kävelyaskel.

Kävelyhumppa on monen mielestä helppo ja kevyt tapa tanssia humppaa. Sen perusaskel on nimensä mukaisesti kävelyaskel.

Kävelyhumppa on monen mielestä helppo ja kevyt tapa tanssia humppaa. Sen perusaskel on nimensä mukaisesti kävelyaskel.

Kävelyhumppa on monen mielestä helppo ja kevyt tapa tanssia humppaa. Sen perusaskel on nimensä mukaisesti kävelyaskel.

Kävelyhumppa on monen mielestä helppo ja kevyt tapa tanssia humppaa. Sen perusaskel on nimensä mukaisesti kävelyaskel.

Traumoista kiinni -eli kun pallo pallon sai.

16.7.2018. Maanantai.

Ryhävälaan mallinen mies, kuten muutkin palloilevat Laurit, on eräänlainen legenda. Ei tosin ihan samalla tavalla kuin kaimansa. Päähenkilömme nimittäin on hajottanut nilkkansa lukuisia kertoja lento-, jalka- ja koripallossa sekä salibandypeleissä. Odotukset olivat siis tapaturma-asemalla varsin korkeat, kun tilapäisessä hellehäiriössä mies houkuteltiin koripallokentälle. Edellisen kokeilun jälkeen nimittäin karvainen palleromme oli intensiivisellä ortopedi- ja fysioterapiajaksolla melkoisen tovin.

Koripallohan on laji, joka näyttää melkoisen helpolta. Palloa pompsautellaan, heitellään kavereille ja koriin. Pallon voi myös osoittaa helposti omaan otsaansa, erilaisiin kohtiin  vastustajansa kehoa ja seiniin (ulkona piikkisiin pusikkoihin ja vaikkapa mereen). Siihen koriin (ihan järkyttävän korkealla muuten on se) pallo ei mene kuin vahingossa. Nilkkojen, sormien ja muiden ruumiinosien muljauttelu pois paikoiltaan tulee näppärästi hoidettua siinä sivussa.

Tämäkertainen pelikokemus oli kuitenkin pettymys ryhävalaan mallisen miehen verkostolle, työ-, loma- ja ensiapuihmisille. Ruumiinvammoja ja dramaattisia tilanteita ei ollut yhtään. Pallot menivät satunnaisesti koriin. Hiki virtasi kuin vesi Niagaran putouksessa. Mies lollahteli manaatinomaisesti pallon perässä ja nautti olostaan. Huusi, huiski, syötteli ja heitti. Ehkä parasta helletekemistä ikinä. Joukkuepelit ovat parasta vastapainoa yksinäiselle karaokelenkille.

Viikon päästä odottaa jalkapalloturnaus. Varmuudeksi ryhävalas ajatteli tilata kentän laidalle ambulanssin. Koska ei kuitenkaan ole tyhmä.