perjantai 10. toukokuuta 2019

Eläkeläisen rytmi.


10. toukokuuta 2019. Sunnuntai.


Ryhävalaan mallisella miehellä on virkeän eläkeläisen vuorokausirytmi. Kellon ei tarvitse soida viideltä, koska päähenkilömme herää puoli tuntia ennen. Katsoo peiliin ja nyökkää hiljaa naamakarvaiselle, keskivartalolihavalle keski-ikäiselle miehelle, joka sieltä tuijottaa. Ostaa rautatieasemalta pahvikahvin tietäen, että se on turha epäekologinen hyödyke. Tänä aamuna mokka tulee kuitenkin tarpeeseen.


Työpaikallaan ryhävalas aloittaa päivänsä seuraavalla keskustelulla taksifirman kanssa: "Huomenta. Oottelen täällä taksia. Hakuaika 6.40. Ei o näkynyt." "Huomenta. Ootappa, alan selvitellä asiaa." - linja jää auki... "MITÄ HELVETTIÄ TÄÄLLÄ ON TAAS TEHTY, EIHÄN TÄLLAISTA AUTOA OLE EDES OLEMASSA." -Ainakin keskuksen täti ottaa päähenkilömme tosissaan. Mies nieleskelee naurun kyyneleitä kuunnellessaan asiakaspalvelijan keskustelunjatkoa.


Perjantai tuntuu tänään maanatailta. Olo on puolitehoinen. Niitä pieniä hyviä asioita on haasteellista palauttaa mieleen. Niitä on kuitenkin paljon. Asiat rullaavat eteenpäin ja mies rullaa niiden mukana. Tai enemmänkin valuu. Tuntuu siltä, kuin viime aikoina ja varsinkaan tänään mihinkään ei voisi itse vaikuttaa. Se turhauttaa. Ryhävalas päättää illalla treenata päänsä tyhjäksi. Aloittaa vaihteeksi itsensä määrätietoisen kouluttamisen kohti kaskelotin mittoja. Palauttaa samalla hieman itsekunnioitustaan. Tietää että illalla saa unta. 


Vanhat kiukkuiset ukot menevät nukkumaan iltakahdeksalta. Mies aikoo tehdä samoin.

torstai 9. toukokuuta 2019

Paljonko pölyä voi niellä?


8. toukokuuta 2019. Tiistai.

Ryhävalaan mallinen mies on päättänyt aloittaa pyöräilykauden. Makkarankuorihenkiset ajovaatteet päälle. Kypärä päähän, koska päähenkilömme saattaa olla hullu muttei tyhmä. Pölyinen pyörä varastosta. Renkaat täyteen ilmaa. Naamalle psykoottinen virne. Baanalle.

Huomioita: 

Ilmassa on pölyä ja pienhiukkasia. Aivan järjettömästi kaikkea keuhkoihin kulkeutuvaa ryönää. Päähenkilömme kakoo ruskeaa tahnaa sisuksistaan varmaan vielä juhannuksena.

Oikein pukeutuminen on mahdotonta. Sormet ja varpaat jäätyvät. Selästä ja keskivartalon vararenkaasta valuva hiki lämmittää liikaa ja valuu paidasta lammikoiksi pientareille. Bonuksena vaatteet haisevat valuvalle kuolemalle. 

Viihdettä ja jännitystä matkalle tuovat kanssakulkijat. Vastaan tulee kaikkea toppa-asusteista shortseihin ja t-paitoihin. On koiraa, kissaa, hevosta, pulua, lentokalaa, rullaluistelijaa, lenkki-ihmettä, lasta polkupyörällä ja kaikkia mahdollisia yhdistelmiä edellisistä. Kaikki niistä sukkuloivat kaikilla mahdollisilla väylillä ihan minne sattuu. 

Kaikki tiet muistuttavat pinnaltaan perunapeltoa. Sisäelimet vaihtelevat tärinän johdosta paikkojaan matkan edetessä useampaan otteeseen. 

Ryhävalaan mallinen mies ei valita. Matkan aikana pää tyhjenee maailman pahuudesta. 

Työmatkapyöräily on parasta. Jos et usko niin kokeile. Jos et tykkää olet outo ja sitäpaitsi väärässä. 



tiistai 7. toukokuuta 2019

Maanantain maku.









7. toukokuuta 2019. Tiistai.


Kello on 4.45. Lähiseudun kukotkaan eivät ole vielä kerenneet pieraista. Herätyskello, tuo paholaisen keksintö, karjaisee tärykalvoja puhkovan serenadin. Helvetinperkeleenperse. Tässä tiistaissa on maanantain maku. Ryhävalaan mallinen mies avaa silmänsä. Hoipertelee vessaan. Peilistä katsoo vanha keskivartalolihava setämies. Silmäpussit näyttävät naapurin Pentin viikonloppueväskasseilta ja roikkuvat niiden toisten kassien kanssa samalla tasolla. Juna on myöhässä. Kioskilta ei saa odotellessa hyvää kahvia. Täti osoittelee Juhlamokkatermaria ja hymyilee silmiäsärkevästi. Istumapaikka löytyy, mutta viereen istuu herrasmies, joka tuoksuu vahvasti rikkaalta elämältä. Jos mies olisi ehtinyt syödä aamiaista, niin se kuplisi ikävästi ruokatorvessa.


Aamuliikunta suoritetaan juoksemalla metrolle. Repun sisältö leviää juostessa katuun. Omaisuutta kerätessä metron ovet sulkeutuvat. Perävalot vilkuttelevat iloisesti keskisormeaan.  Mies jää tuijottamaan puhelintaan etsien ruudulta piristystä. Sitä ei löydy. Uutisvirrasta päätellen maailma on rikki. Henkinen pefletti on märkä ja hikinen. Tämä päivä ei nyt oikein lähde.


Pelastava enkeli saapuu tuoden tuopillisenkahvia. Lämmin juoma nostaa mielialaa. Mies alkaa hymyillä. Ehkä tästä vielä tulee jotain. Elämässä on kuitenkin paljon asioita hyvin. On tärkeitä ihmisiä, mukava työ, hienoja harrastuksia ja kahvituoppikin on taas puoliksi täysi. Jossain on joku joka ajattelee lämmöllä. Tosin ehkä unissaan. Negatiivinen kierre katkeaa. Asiat järjestyvät. Illalla ryhävalas käy lenkillä ja tekee ruokaa, jottei pääse liikaa laihtumaan. Laittaa puhelimen pois ja on läsnä. Elämä voittaa. Ällöpositiivisuus nostaa päätään hapuillen. Yksisarvisetkin päästelevät taas estoitta sateenkaarenvärisiä kaasupilviä.

Sananen kulttuurista: Sommarboken


5. toukokuuta 2019. Sunnuntai.

Ryhävalaan mallinen mies käy liian harvoin kulttuuririennoissa. Syitä löytyy: väsyttää, ei ole aikaa, tukka on huonosti, verkkarit on vinossa ja puolen tunnin matka kotiovelta kulttuuriin on liian pitkä. Päähenkilömme otti kuitenkin härkää sarvista ja nosti henkisen mummonsa rollaattoreineen lumihangesta. Kävi hankkimassa liput ja suuntasi Helsingin keskustaan. Näytelmäksi valikoitui Sommarboken ja teatteriksi Lillan. Sinne sai lippuja.

Kuten näytelmän nimestä voi joku päätellä, niin esityskieli oli ruotsi. Ryhävalasta jännitti. Kieliopinnoista on aikaa. Sanavarasto on varsin suppea. Suorilta käsiltä päähenkilömme hallitsee kolme lausetta: Min lillebror har en stor gurka. Björn Ulvaeus fiskar flundror. Ett par billiga strumbyxor, tack. Ei hätää, sillä nykyaika on mahdollistanut myös ryhävalaamme kaltaisille kieli-impotenteille näytelmään tekstityksen kännykkäsovelluksen kautta. Mies ei kuitenkaan sitä käytä. Yrittää ymmärtää. Keskittyy. Antaa esityksen temmata mukaansa. 

Sitten seuraa ylisanoja ja vaihdetaan kertojapersoonaa. Sommarboken oli esityksenä yksi parhaista, jonka olen nähnyt koskaan. Erinomaisen oivaltavia ääni-, valo- ja lavastusratkaisuja, jotka tukevat ihan huikeaa näyttelijäntyötä. Näyttelijäntyössä etenkin fyysinen ilmaisu, liike ja tekemiseen paneutuminen olivat mahtavaa katsottavaa, kuultavaa ja koettavaa. Esitys otti yleisön otteeseensa heti, eikä päästänyt irti. Kumarrusten alkaessa taputukset saivat karvaiset kämmenet vereslihalle. Tätä voi varauksetta suositella kaikille ikään, sukupuoleen ja kielitaitoon katsomatta. 

Menkää hyvät ihmiset teatteriin! 



tiistai 23. huhtikuuta 2019

Kevät






23. huhtikuuta 2019. Tiistai.

Kevät. Linnut laulavat. Kukat kukkivat. Puut ja nurmi alkaa vihertää. Luonto herää eloon. Ryhävalaan mallinen mies herää turpeana ja ylensyöneenä kevääseen. Peilistä katsoo pöhöttynyt vanha setämies. Silmäpussit uhmaavat painovoimaa roikkumalla polvien korkeudella. Päähenkilömme on raskaina aikoina unohtanut liikkua ja keskittynyt urheiluun lähinnä syömällä itseään hitaasti hengiltä. Pääsiäinen on kärsimyksen juhlaa. Ryhävalas päättää ottaa maailmantuskansa ja painella sen kanssa lenkkipolulle. Neljän päivän vapailla yhtä monta manaattirullausta.

Juoksuvaatteet tuntuvat piukeilta ja painavilta. Lenkille lähtö on vaikeaa. Muistikuva lenkin jälkeisestä paremmasta olosta saa miehen astumaan ovesta ulos. Kuulokkeista kuuluva musiikki peittää alleen tsirp -eläinten ivallisen sirkutuksen. Silmiin valuva hiki muodostaa kalvon ja estää näkemästä kaatisrusakoiden ja kanssakulkijoiden säälivää tuijotusta. Askeleet ovat tunnustelevia, epäröiviä ja varovaisia. Bambi jäällä -vertausta voisi käyttää jos kyseessä olisi kauris eikä mursu. Hengitys on raskasta. Pöly täyttää keuhkorakkulat. Hiki virtaa ja vieno tuoksu antaa tilaa lenkkipolulla.

Kuten niin monesti aiemminkin, alkavat ajatukset seljetä lenkin kestäessä. Maailmantuska hälvenee. Liikkumisesta tulee sujuvampaa. Vanhan miehen käytössä kuluneet nivelet alkavat totella komentoja. Kilometrit seuraavat toistaan. Alkujärkytyksen jälkeen syke tasaantuu. Ryhävalas palaa tuttuihin juoksurutiineihin. "RELAAAAX, TAKE IT EASY
FOR THERE IS NOTHING THAT WE CAN DO." -karjuu päähenkilömme säestäen itseään asiaankuuluvin tanssiliikkein. Nyt sitä ruuhkaa on lenkkipolulla entistä vähemmän. Ryhävalas lollahtelee kahden tunnin lenkin. Ensimmäinen kerta sitten jokunen vuosi juostun puolimaratonin jälkeen.

Olo on seesteisempi. 

Kuona jäi matkan varrelle.

Mies on valmis ottamaan seuraavan elämän tarjoaman avokämmeniskun vastaan. 

Tietää selviävänsä siitäkin. 


perjantai 19. huhtikuuta 2019

Ystävälle.


Perjantai. 19. huhtikuuta 2019.

Kuolemaa on vaikea käsitellä. Sinä osasit suhtautua omaasi. Minä en. Vetäydyin kuoreeni. Olin vihainen. Olin heikko. En lopussa pitänyt tarpeeksi yhteyttä. Lopetin Facebookin käytön, koska en enää kestänyt uutisia. Osasin odottaa suruviestiä. Kun se minut saavutti, olin tyhjä. Käyttäydyin huonosti kaikkia ympäristön ihmisiä kohtaan. Nyt viikon kuluttua suru saavutti minut. Olen itkenyt kaksi päivää. Itken tätä kirjoittaessa.

Sinä olit viisas. Olit valoisa. Valoit uskoa ja positiivista energiaa kaikkialle ympäristöösi. Jaksoit ottaa kantaa ja kommentoida kivun keskellä.

Muistan improt kellarissa ja yhteiset työpäivät. Muistan yhteiset, häiriintyneet keskustelut. Muistan tukesi eroni keskellä kun olin aivan rikki. Jaksoit ahdistustani ja siedit kaiken kun suljin ympäröivää itseltäni ja pyllistin kaikille. Muistan yhteiset suunnitelmamme. Sketsisarjan ja paskat poikabändit joita perustimme kerran viikossa. Nyt menen kesällä yksin pumppaamaan resiinaa. Tiedän että olet toisella tavalla mukana. Meillä on sama syntymäpäivä. Muistan sinut aina. 

Syöpä on vittumainen paska.

Hyvää matkaa Roni.

Rakastan sinua. 

Maailma on tyhjempi paikka ilman sinua.

Minulla on ikävä.

Voimia läheisille. 

lauantai 5. tammikuuta 2019

2019.


5.tammikuuta 2019. Sunnuntai.

2018. vauhdikas vuosi: 

Omassa kuplassa rakkautta, iloa, muutto toiseen kaupunkiin, reissuja, tanssitunteja, hienoja hetkiä yhdessä läheisten ihmisten kanssa, uusia ystäviä ja loistokkaita jälleennäkemisiä, surua, huolta tärkeistä ihmisistä, elettyä elämää ylä- ja alamäissä. Pysyviä muistijälkiä. 

Globaalissa kuplassa tuohtumusta sosiaalisessa mediassa, keskustelukulttuurin katoamista, Trumpin twiittejä, ilmastonmuutosta, Paavo Väyrysen uusi puolue, tillinhaistelija, Teuvo Hakkaraisen saunakäsitys, 

Taidan pysytellä siinä omassa kuplassa.

Annan itselleni ohjeita vuodelle 2019.

1. Ole oma itsesi.
2. Ole enemmän läsnä.
3. Älä nyt mokaa.
4. Jos nyt kuitenkin mokaat, niin ole itsellesi armollinen.
5. Tuohdu vähemmän interwebissä.
6. Itseasiassa: älä notku siellä interwebissä niin paljoa. 
7. Käy enemmän teatterissa ja keikoilla.
8. Muista syödä.
9. Pidä itsestäsi huolta.
10. Muista nukkua.

...Ja nyt alan toteuttaa tuota viimeistä..

Hyvää kaikille kuluvaan vuoteen.