lauantai 5. tammikuuta 2019

2019.


5.tammikuuta 2019. Sunnuntai.

2018. vauhdikas vuosi: 

Omassa kuplassa rakkautta, iloa, häät, muutto toiseen kaupunkiin, reissuja, tanssitunteja, hienoja hetkiä yhdessä läheisten ihmisten kanssa, uusia ystäviä ja loistokkaita jälleennäkemisiä, surua, huolta tärkeistä ihmisistä, elettyä elämää ylä- ja alamäissä. Pysyviä muistijälkiä. 

Globaalissa kuplassa tuohtumusta sosiaalisessa mediassa, keskustelukulttuurin katoamista, Trumpin twiittejä, ilmastonmuutosta, Paavo Väyrysen uusi puolue, tillinhaistelija, Teuvo Hakkaraisen saunakäsitys, 

Taidan pysytellä siinä omassa kuplassa.

Annan itselleni ohjeita vuodelle 2019.

1. Ole oma itsesi.
2. Ole enemmän läsnä.
3. Älä nyt mokaa.
4. Jos nyt kuitenkin mokaat, niin ole itsellesi armollinen.
5. Tuohdu vähemmän interwebissä.
6. Itseasiassa: älä notku siellä interwebissä niin paljoa. 
7. Käy enemmän teatterissa ja keikoilla.
8. Muista syödä.
9. Pidä itsestäsi huolta.
10. Muista nukkua.

...Ja nyt alan toteuttaa tuota viimeistä..

Hyvää kaikille kuluvaan vuoteen.

tiistai 13. marraskuuta 2018

Sananen kulttuurista. Kinky Boots.


13. marraskuuta 2018. Tiistai.

Käyn liian harvoin teatterissa. Nyt kävin. Tarkkailun kohteena Kinky Boots Helsingin Kaupunginteatterissa. Lähtökohdat olivat seuraavat:

1. Vierastan musikaaleja. Varsinkin tässä maassa suurten näyttämöiden musikaalit tuntuvat olevan Disney -elokuvien dubbaajien näkemistä ihan väärissä paikoissa. Autot -elokuvan päähenkilö kuullostaa Salatuilta elämiltä, Alladin elokuvan Henki Loiriplukarilta, Pocahontasilla on keski-ikäisen Arja Korisevan hymy jne. Lista on loputon.

2. Musiikkinäytelmistä tulee mieleen ne ah niin ihanan nokkelat kainalopierusävytteiset revyyt, joita katsoessa tekee mieli järsiä ranteita auki pelkillä ikenillä.

3. Esitys oli saanut poikkeuksetta kehuja. Odotukset olivat siis kohdista 1-2 huolimatta varsin korkealla. Entä jos en pidäkään näkemästäni? Olenko poikkeava, väärässä ja tuomittu ikuiseen purnaajakriitikkouteen?

Istuin paikalleni katsomoon. Jännitti. Valot sammuivat. Pulssi kohosi. Sormeni puristivat vierustoveriin kättä. Kämmenluut rutisivat. Esitys alkoi. Pelkoni osoittautui turhaksi. Seuraavassa huomioita:

1. Kinky Boots on erinomaisen hyvin rakennettu esitys. Juonen kuljetus dialogin, laulujen ja tanssin avulla rytmittyy erinomaisen hienosti koko spektaakkelin läpi. Suvantovaiheita ja turhia täytekohtia ei katsomoon näy. 

2. En pysty enkä tahdo nostaa kenenkään suoritusta erikseen esille. Työryhmän ja esityksen vahvuus on sen tasapaino. Yhteistyö on kantava teema niin juonen kuin esiintyjien preesensinkin kannalta. Se kannattelee työtä ja nostaa sen uudelle tasolle.

3. Erityisen iloinen olin siitä, että näytelmässä ei sorruta halpoihin ratkaisuihin. Yhtään vaivaannuttavaa pissakakkapierusaunaspedeaikamiespojankainalopierushadesofgray -vitsikohtausta ei löydy. Esitys on tehty drag -taiteilijuutta kunnioittaen ja rooleissa on samaistuttavia ihmishahmoja. Näyttelijät pääsevät näyttelemään. Siitä kiitos ohjaaja Harjanteelle ja koko työryhmälle.

Pääsinkö musikaalikammostani? En välttämättä, mutta Rocky Horror Picture Shown (ihan sama mikä versio siitä) ohella tätä voi varauksetta suositella.

Mielelläni kuitenkin liityn kehujien joukkoon. Tämä kannattaa käydä katsomassa. Itse saatan vielä kipaista toisenkin kerran.

Ja jos nyt jotain kritiikkiä pitää esittää, niin ne Kinky Boots -leivokset oli kuulemma aika imeliä.

maanantai 12. marraskuuta 2018

Pimeyden ytimessä.






11.Marraskuuta 2018. Maanantai.

Syksy. Ilma on kuin Keskustapuolueen vaalilupaus. Ryhävalaan mallinen, parta-apinaa etäisesti muistuttava mies sulloutuu vaippahousuihinsa. Pukee taikaviittana olet pimeästi cool -huomioliivinsä ylleen. Sytyttää traktoria muistuttavaan polkupyöräänsä valot. Laittaa musiikin täysille. Painelee mustuuteen.

Vesi kastelee kaiken muun paitsi repun. Ainoan vedenpitävän osan päähenkilömme asussa. Katulamppuja ei säästösyistä näemmä pidetä päällä. Kiva. Ajovalon tehot ovat lähinnä kosmeettiset. Ryhävalaamme lisää vauhtia. Huulet puristuvat yhteen tiukaksi viiruksi.

Karttaa katsottiin ennen lähtöä. Navigaattorit on tehty suuntavaistottomille. Mutupyöräily ohjaa miestä armottomasti eteenpäin. Melkein suorinta reittiä. Sade yltyy. Lähiöidemme toivot ovat huolehtineet siitä, että tienviittojen mukaan suunnistaminen on mahdotonta: suurin osa sojottaa ylöspäin. Nuorisolle voisi keksiä tervehenkisempiä harrastuksia. Vaikkapa pimeässä pyöräilyä.

Ryhävalas näkee edessään lupaavan oikotien. Laskettelee kuravellissä kyljellään viitisentoista metriä. Vaatteet ovat läpimärät ja vuorattu savella. Alkaa olla melko viileää. Tikkurilan kohdalla meinaa päästä itku. Vielä viitisentoista pitkää kilometriä. Tulee nälkä. Mies tajuaa, että eväät ovat edelleen kauniisti sijoitettuna työpaikan pukukaappiin.

Kartan mukaan reitin piti olla yhteensä 43km. Päähenkilömme sisäisen reittioppaan tuloksena totuus oli 52km. Kotipihaan päästyään miehen tekee mieli laittaa kulkuvälineensä huutonettiin. Suihkun jälkeen päätyy kuitenkin sijoittamaan sen varastoon odottamaan helteitä.

Huomenna ryhävalas matkustaa töihin junalla.

Istuu nätisti ja juo kahvia koko matkan.

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Miten opetella kävelemään.



21.7.2018 Lauantai

Kaupunkitanssipäivä. Tovi sitten ryhävalaan mallinen mies yllätti kaikki (eikä vähiten itseään) tanssimalla sambaa. Tällä viikolla oli jatko-osan vuoro. Päähenkilömme oli tällä kertaa tarkka. Tiesi menettävänsä humppaneitsyytensä. Interweb kertoi miehelle seuraavaa: "Kävelyhumppa on monen mielestä helppo ja kevyt tapa tanssia humppaa. Kävelyhumppa sopii hyvin tanssiharrastuksen aloittamiseen."  Ei kuulosta pahalta. Suorastaan leppoisalta.

Tunti alkaa lämmittelyllä. Pyöritellään jäseniä rytmissä ympyrää erilaisissa asennoissa. Ketkutellaan ruhoja musiikin tahdissa. Kolmenkymmenen asteen helle tuo lämmittelyyn oman mukavan aromaattisen lisänsä. Yksiväriset vaatekappaleet saavat trendikkään läikkäkuvionnin. Viisi minuuttia kuulostaa lyhyeltä ajalta. Se on kuitenkin varsin ylenpalttinen.

Sitten mennään. Muodostetaan rinki. Daamista varma ote. Seuralainen ohjataan puskuriksi itsen ja pahan maailman väliin. Humppahumppahumppahumppa. Rytmi on selkeä jopa päähenkilömme varsin rajalliselle rytmitajulle. Osa 1. Kävellään junassa. Humppahumppahumppa. Käsi vatkaa kuin teinipoika pimeässä huoneessa. Tasaisen tappavasti. Juna liikkuu. Osat. 2-5. Kahdenkymmenenviiden vuoden takaisista vanhojentansseista epämääräisesti tuttujen käden alitusten, ylitysten ja muljautusten jälkeen kävellään simpukasa eteenpäin ja pyörähdellen. Humppahumppahumppahumppahumppa. Kuviot seuraavat toisiaan. Välillä niitä puretaan jo tuttujen liikesarjojen avulla. Pienet törmäykset kanssamatkustajiin ja kynnyksiin eivät tahtia haittaa. 

Ryhävalas keskittyy tanssiinsa. Hengittää aromikasta ympäristöään. Nauraa. Iloitsee yhdessätekemisestä. Tunti kuluu nopeasti. Miehellä on hyvä olla juuri sellaisena kuin on.
Tästä hommasta on tullut mukava osa kesää.

Hitto. Ehkä joskus vielä lavatansseihin. Paino sanalla ehkä.





Kävelyhumppa on monen mielestä helppo ja kevyt tapa tanssia humppaa. Sen perusaskel on nimensä mukaisesti kävelyask"
Kävelyhumppa on monen mielestä helppo ja kevyt tapa tanssia humppaa. Sen perusaskel on nimensä mukaisesti kävelyaskel.
Kävelyhumppa on monen mielestä helppo ja kevyt tapa tanssia humppaa. Sen perusaskel on nimensä mukaisesti kävelyaskel.
Kävelyhumppa on monen mielestä helppo ja kevyt tapa tanssia humppaa. Sen perusaskel on nimensä mukaisesti kävelyaskel.
Kävelyhumppa on monen mielestä helppo ja kevyt tapa tanssia humppaa. Sen perusaskel on nimensä mukaisesti kävelyaskel.
Kävelyhumppa on monen mielestä helppo ja kevyt tapa tanssia humppaa. Sen perusaskel on nimensä mukaisesti kävelyaskel.


tiistai 17. heinäkuuta 2018

Traumoista kiinni -eli kun pallo pallon sai.





16.7.2018. Maanantai.

Ryhävälaan mallinen mies, kuten muutkin palloilevat Laurit, on eräänlainen legenda. Ei tosin ihan samalla tavalla kuin kaimansa. Päähenkilömme nimittäin on hajottanut nilkkansa lukuisia kertoja lento-, jalka- ja koripallossa sekä salibandypeleissä. Odotukset olivat siis tapaturma-asemalla varsin korkeat, kun tilapäisessä hellehäiriössä mies houkuteltiin koripallokentälle. Edellisen kokeilun jälkeen nimittäin karvainen palleromme oli intensiivisellä ortopedi- ja fysioterapiajaksolla melkoisen tovin.

Koripallohan on laji, joka näyttää melkoisen helpolta. Palloa pompsautellaan, heitellään kavereille ja koriin. Pallon voi myös osoittaa helposti omaan otsaansa, erilaisiin kohtiin  vastustajansa kehoa ja seiniin (ulkona piikkisiin pusikkoihin ja vaikkapa mereen). Siihen koriin (ihan järkyttävän korkealla muuten on se) pallo ei mene kuin vahingossa. Nilkkojen, sormien ja muiden ruumiinosien muljauttelu pois paikoiltaan tulee näppärästi hoidettua siinä sivussa.

Tämäkertainen pelikokemus oli kuitenkin pettymys ryhävalaan mallisen miehen verkostolle, työ-, loma- ja ensiapuihmisille. Ruumiinvammoja ja dramaattisia tilanteita ei ollut yhtään. Pallot menivät satunnaisesti koriin. Hiki virtasi kuin vesi Niagaran putouksessa. Mies lollahteli manaatinomaisesti pallon perässä ja nautti olostaan. Huusi, huiski, syötteli ja heitti. Ehkä parasta helletekemistä ikinä. Joukkuepelit ovat parasta vastapainoa yksinäiselle karaokelenkille.

Viikon päästä odottaa jalkapalloturnaus. Varmuudeksi ryhävalas ajatteli tilata kentän laidalle ambulanssin. Koska ei kuitenkaan ole tyhmä.

 

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Kesäopinnot


10.7.2018. Tiistai.

Ryhävalaan mallinen mies on lomalla. Pitää huolta kesäkunnostaan lenkkeilemällä. Urheilussa itsensä palkitseminen on äärimmäisen tärkeää. Tänään juoksulenkin maali oli merenrannalla sijaitseva kahvila, josta saa suorastaan hävyttömän hyviä pullia. Varmasti vaihtoehtona olisi saanut jonkun terveyttä tihkuvan epämääräisenvihreän smoothien, mutta pulla on pulla.

Päähenkilömme asuu kaupungissa täynnä erilaista kesätekemistä. On konsertteja, puistokirppiksiä, elokuvia ulkona, terasseja ja kaikkea muuta mukavaa ihmisten yhteenkasautumaa. Ihan ydinkeskustassa on myös lava. Siellä piti opettaman tänään valssia. Sinne ryhävalas päätyi tänään. 

Tanssirakennelman ympärille kerääntynyt jo tukku parveilevia ihmisiä. Kaupunkilaisten koko kirjo. Nuorta, vanhaa, keski-ikäistä, nais- ja miesoletettua. Ilmassa oli odotusta ja innostusta. Miestä vähän jännitti. Ensimmäistä kertaa tanssimassa tutun kotisalin ulkopuolella. Miten täällä käyttäydytään?  Osaanko etiketin? Entä jos en pärjää? Ajatus valssista kuitenkin helpotti ryhävalaan oloa -olihan se tanssina kuitenkin sieltä tutuimmasta päästä. Silmät kiinni, suu auki, rinta kaarelle, paria räpylästä kiinni ja ihmisten joukkoon. "Tervetuloa tanssimaan sambaa." Syvä hengitys. Se siitä tuttuudesta sitten.

"Tässä sambassa on sit helppo sortua humppamaneereihin."  Helpotus. Humpasta ei ole minkään valtakunnan hajua, joten ei maneereistakaan. Samba on tanssi, josta tulee mieleen rummunpärinä, vähäpukeiset naiseoletetut koristeineen, kulkueet, vartalon vatkaaminen ja sellainen äärimmäisen trimmattu, tekninen vartalonhallinta. Pikaisella skannauksella mies huomaa tämänpäiväisen tanssikansan sonnustautuneen kaikkeen verkkareiden ja nahkatakkien väliltä. Hyvä. Takaraivoon hiipii ajatus joukkoonsulautumisesta. 

Harjoitukset ja tanssiaskeleiden harjoittelu alkaa. Samban askeleet koostuvat askeleesta johonkin suuntaan, toisen jalan tuomisesta siihen lähelle ja sen jälkeen painopisteen vaihdosta lonkkanivel Travoltamaisesti pois paikoiltaan nytkäyttäen. Tanssiasento on paria vastapäätä riittävän etäällä (tuttu ilmiö ala-asteen discon viimeisten hitaiden kohdalta). "Parin kättä ei sitten saa puristaa." Naaman värin punehtuessa palautuu myös Ryhävalaan rystysten väri normaaliksi. Pian kuitenkin askeleet ja variaatiot alkavat sujua. Ryhmäpainetta ei ole. Kaikki tanssivat tyylillään. Mies huomaa rentoutuvansa. Nauttivansa. Pitävänsä hauskaa. Harjoitukset loppuvat liian lyhyeen. Vastahan tässä päästiin vauhtiin.

Hetken päästä. Ravintolan pöydässä. Palkitessaan itseään hyvällä ruoalla ja alkoholittomalla oluella, keskustellaan äskeisestä. "Sä olit tosi hyvä ja sullahan on jo tanssikokemusta." Totta, tajuaa päähenkilömme. Niin olen ja niin on. Hauskaa huomata oppivansa asioita. Mikä siinä onkin, että aina pelkää pahinta, odottaa olevansa huono ja tuomitsee itsensä epäonnistumaan jo etukäteen? 

Tanssin pitäisi olla hauskaa. Sen pitäisi olla yhdessäoloa. Lonkkanivelten pitäisi niksahdella iloisesti nautiskellen pois paikoiltaan. 

Tänään niin kävi.

Ryhävalas nautti tanssimisesta ja musiikista.

Tämän ahaa -elämyksen jälkeen tekee niin jatkossakin.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Häivähdys erotiikkaa.





11.6.2018. Maanantai.

Keski-ikäinen, keskivartalolihavuuteen taipuvainen päähenkilömme harrastaa hyötyliikuntaa, kuten hyvin tiedämme. Ryhävalaan mallinen mies on kokenut pyöräilijä. Valitettavasti meritoituneimmallekin arjen sankarille sattuu joskus pikkiriikkisiä lapsuksia. Päähenkilöllemme kävi niin.

Ulkona oli helle. Ajatuskin liikunnasta sai hien virtaamaan kasvoilla. Säästääkseen kanssakulkijoista turhilta mielenliikutuksilta (lue: järkytyksiltä), päätti päähenkilömme kiskaista vartaloa vekkulisti korostavien pyöräilytrikoiden päälle vielä yhden kerroksen vaatteita. Se oli kertakaikkisen typerää. Hikinoroista kasvaa vuolaita virtoja.

Ensimmäiset parikymmentä kilometriä olivat ihmisen parasta aikaa. Mies eteni hyvää vauhtia ihan minne sattuu, mutta äärimmäisen määrätietoisesti. Vähitellen ylipukeutumisen seuraukset alkoivat kuitenkin näkyä. Salakavalasti. Piinallisen hitaasti. Päähenkilömme alkoi aistia ettei kaikki ollut ihan kunnossa. Tuntui outo tunne nivusissa. Eikä välttämättä sellaista hyvää kihelmöintiä. 

Matka jatkui. Tunne voimistui. Hidas mieli sai hauraasti kiinni ajatuksen. Useammasta vaatekerroksesta johtuva voimakas hikoilu oli kastellut bokserimallisen ajoalusasun läpimäräksi. Nyt tämä märkä, karhea kangas oli alkanut hiertää nivusten ihoa vereslihalle. Tämä ei pääty hyvin -ajatteli päähenkilömme. 

Ryhävalas lisäsi vauhtia. Ajatus pysähtymisestä hylättiin heti. Matkaa oli vielä jäljellä. Vaatekappaleet oli kuitenkin saatava oikeille paikoilleen. Hitaasti, kuin unessa, mies alkoi kihnuttaa itseään menopelinsä runkoa ja satulaa vasten. Tankotanssi saattaa oikean ihmisen suorittamana olla viihdyttävää. Nyt se oli lähinnä pelottavaa. Bonus: Kuulokkeista kajahti Sukkula Venukseen. Lauluun oli pakko yhtyä. Extrabonus: Mies ajoi letkassa. Tajunnan hetki. Paloauton puna poskilla. Pää pyörii kuin pöllönpoikasella. Ensimmäisestä risteyksestä sivuun ja pakoon. 

Viimeiset kilometrit olivat lenkin nopeimmat.

Huomenna on välipäivä.

Oppimiskokemus.

Anteeksi kanssakulkijat.