30.1.2018.
Vuosi vaihtui. Ryhävalaan mallinen mies ei tavoilleen uskollisena lupaa kuluvalle vuodelle mitään. Aikoo pitää lupauksensa. 2017 tapahtui paljon: oli ahdistavia ja vähemmän ahdistavia muutoksia. Loppua kohti viime vuosi oli jo kuitenkin iloinen. Suorastaan loistokas kaikesta stressistä huolimatta.
Tammikuussa mies palasi tanssiparketille. Veteraanistatuksella: Onhan sitä ennenkin tanssittu. Ainakin viisi kertaa. Jokaisella kerralla ryhävalaamme oppi itsestään jotain. Ehkä myös tanssista. Tällä viikolla opeteltiin valssia. Niitä harvoja tansseja, jota päähenkilömme on tanssinut ennenkin.
Kello on alkuilta. Tanssikoulun sali täyttyy odottavista ihmisistä. Ilmassa on jännitystä. Hermostunutta jutustelua. Toiset, itsesä kanssa sinut, ottavat tilaa keskilattialta. Jotkut vetäytyvät nurkkaan. Ryhävalaalla on maksalaatikon oloinen tahra tanssihousuissa. Pikaisen vessaanpaon jälkeen siinä on epäilyttävä läikkä pesun jäljiltä. Punastellen mies kiskoo t-paitaansa kohti polviaan. Voi Turku. Tuntuu siltä, että kaikki katsovat ja epäilevät eturauhasongelmaa. Hampaat puristuvat yhteen.
Tanssinopettaja aloittaa koodikielisen ohjeistuksensa: YYKAAKOO-KAAKAAKOO-YYKAAKOO-KAAKAAKOO. Mies keskittyy. Otsasuonet pullistuvat. Ainakin kaksi kolmesta käännöksestä menee sinnepäin. Loput jonnekin ihan muualle. Parista kiinni. Lapaluut taakse. Katse ylväästi eteenpäin. Tai ainakin pois varpaista. Musiikki alkaa soida.
Elokuvissa valssia tanssitaan ihailtavan kevyesti. Parit liihottavat lattialla kuin apolloperhoset. Siihen on vielä matkaa. Ilma on sakeana jalkoja, käsiä, torsoja ja holtitonta liikettä. Jos norsu ja edellämainittu siivekäs pikkuystävämme saisivat aviottomia lapsia, liikkuisivat ne kuin päähenkilömme. Ryhävalaasta kuoriutuu norsuperhonen, jonka siivet eivät ihan vielä kanna.
Sitten alkaa tapahtua. Noin kolmannen valssin kohdalla (kaikki valssit muuten kertovat kukkasista) mies saa muutaman käännöksen kohdilleen. Askeleet alkavat sujua. Polvet eivät enää kopsahtele tanssiparin raajoja vasten. Hämmentynyt mies huomaa tanssivansa. Ihan oikeasti tanssivansa. Jumalauta. Kaunis tanssipari hymyilee. Se on paras palkinto.
Hetken päästä opettaja palauttaa ajatuksissaan liihottavan miehen maanpinnalle kertomalla, että vauhti on liian kova. Kilinhuilut -ajattelee ryhävalaan mallinen norsuperhonen. Minä ihan oikeasti suoritin tässä tanssintapaista liikettä monta minuuttia. Otsalla pisaroivat hikikarpalot ovat onnehikeä: Se ei haise, vaan tuoksuu wunderbaumilta.
Valssihommat on on mukavia hommia. Ensi viikolla sitten jotain ihan muuta.
