Miten opetella kävelemään.

21.7.2018 Lauantai

Kaupunkitanssipäivä. Tovi sitten ryhävalaan mallinen mies yllätti kaikki (eikä vähiten itseään) tanssimalla sambaa. Tällä viikolla oli jatko-osan vuoro. Päähenkilömme oli tällä kertaa tarkka. Tiesi menettävänsä humppaneitsyytensä. Interweb kertoi miehelle seuraavaa: "Kävelyhumppa on monen mielestä helppo ja kevyt tapa tanssia humppaa. Kävelyhumppa sopii hyvin tanssiharrastuksen aloittamiseen."  Ei kuulosta pahalta. Suorastaan leppoisalta.

Tunti alkaa lämmittelyllä. Pyöritellään jäseniä rytmissä ympyrää erilaisissa asennoissa. Ketkutellaan ruhoja musiikin tahdissa. Kolmenkymmenen asteen helle tuo lämmittelyyn oman mukavan aromaattisen lisänsä. Yksiväriset vaatekappaleet saavat trendikkään läikkäkuvionnin. Viisi minuuttia kuulostaa lyhyeltä ajalta. Se on kuitenkin varsin ylenpalttinen.

Sitten mennään. Muodostetaan rinki. Daamista varma ote. Seuralainen ohjataan puskuriksi itsen ja pahan maailman väliin. Humppahumppahumppahumppa. Rytmi on selkeä jopa päähenkilömme varsin rajalliselle rytmitajulle. Osa 1. Kävellään junassa. Humppahumppahumppa. Käsi vatkaa kuin teinipoika pimeässä huoneessa. Tasaisen tappavasti. Juna liikkuu. Osat. 2-5. Kahdenkymmenenviiden vuoden takaisista vanhojentansseista epämääräisesti tuttujen käden alitusten, ylitysten ja muljautusten jälkeen kävellään simpukasa eteenpäin ja pyörähdellen. Humppahumppahumppahumppahumppa. Kuviot seuraavat toisiaan. Välillä niitä puretaan jo tuttujen liikesarjojen avulla. Pienet törmäykset kanssamatkustajiin ja kynnyksiin eivät tahtia haittaa. 

Ryhävalas keskittyy tanssiinsa. Hengittää aromikasta ympäristöään. Nauraa. Iloitsee yhdessätekemisestä. Tunti kuluu nopeasti. Miehellä on hyvä olla juuri sellaisena kuin on.
Tästä hommasta on tullut mukava osa kesää.

Hitto. Ehkä joskus vielä lavatansseihin. Paino sanalla ehkä.

Kävelyhumppa on monen mielestä helppo ja kevyt tapa tanssia humppaa. Sen perusaskel on nimensä mukaisesti kävelyask"

Kävelyhumppa on monen mielestä helppo ja kevyt tapa tanssia humppaa. Sen perusaskel on nimensä mukaisesti kävelyaskel.

Kävelyhumppa on monen mielestä helppo ja kevyt tapa tanssia humppaa. Sen perusaskel on nimensä mukaisesti kävelyaskel.

Kävelyhumppa on monen mielestä helppo ja kevyt tapa tanssia humppaa. Sen perusaskel on nimensä mukaisesti kävelyaskel.

Kävelyhumppa on monen mielestä helppo ja kevyt tapa tanssia humppaa. Sen perusaskel on nimensä mukaisesti kävelyaskel.

Kävelyhumppa on monen mielestä helppo ja kevyt tapa tanssia humppaa. Sen perusaskel on nimensä mukaisesti kävelyaskel.

Traumoista kiinni -eli kun pallo pallon sai.

16.7.2018. Maanantai.

Ryhävälaan mallinen mies, kuten muutkin palloilevat Laurit, on eräänlainen legenda. Ei tosin ihan samalla tavalla kuin kaimansa. Päähenkilömme nimittäin on hajottanut nilkkansa lukuisia kertoja lento-, jalka- ja koripallossa sekä salibandypeleissä. Odotukset olivat siis tapaturma-asemalla varsin korkeat, kun tilapäisessä hellehäiriössä mies houkuteltiin koripallokentälle. Edellisen kokeilun jälkeen nimittäin karvainen palleromme oli intensiivisellä ortopedi- ja fysioterapiajaksolla melkoisen tovin.

Koripallohan on laji, joka näyttää melkoisen helpolta. Palloa pompsautellaan, heitellään kavereille ja koriin. Pallon voi myös osoittaa helposti omaan otsaansa, erilaisiin kohtiin  vastustajansa kehoa ja seiniin (ulkona piikkisiin pusikkoihin ja vaikkapa mereen). Siihen koriin (ihan järkyttävän korkealla muuten on se) pallo ei mene kuin vahingossa. Nilkkojen, sormien ja muiden ruumiinosien muljauttelu pois paikoiltaan tulee näppärästi hoidettua siinä sivussa.

Tämäkertainen pelikokemus oli kuitenkin pettymys ryhävalaan mallisen miehen verkostolle, työ-, loma- ja ensiapuihmisille. Ruumiinvammoja ja dramaattisia tilanteita ei ollut yhtään. Pallot menivät satunnaisesti koriin. Hiki virtasi kuin vesi Niagaran putouksessa. Mies lollahteli manaatinomaisesti pallon perässä ja nautti olostaan. Huusi, huiski, syötteli ja heitti. Ehkä parasta helletekemistä ikinä. Joukkuepelit ovat parasta vastapainoa yksinäiselle karaokelenkille.

Viikon päästä odottaa jalkapalloturnaus. Varmuudeksi ryhävalas ajatteli tilata kentän laidalle ambulanssin. Koska ei kuitenkaan ole tyhmä.

 

Kesäopinnot

10.7.2018. Tiistai.

Ryhävalaan mallinen mies on lomalla. Pitää huolta kesäkunnostaan lenkkeilemällä. Urheilussa itsensä palkitseminen on äärimmäisen tärkeää. Tänään juoksulenkin maali oli merenrannalla sijaitseva kahvila, josta saa suorastaan hävyttömän hyviä pullia. Varmasti vaihtoehtona olisi saanut jonkun terveyttä tihkuvan epämääräisenvihreän smoothien, mutta pulla on pulla.

Päähenkilömme asuu kaupungissa täynnä erilaista kesätekemistä. On konsertteja, puistokirppiksiä, elokuvia ulkona, terasseja ja kaikkea muuta mukavaa ihmisten yhteenkasautumaa. Ihan ydinkeskustassa on myös lava. Siellä piti opettaman tänään valssia. Sinne ryhävalas päätyi tänään. 

Tanssirakennelman ympärille kerääntynyt jo tukku parveilevia ihmisiä. Kaupunkilaisten koko kirjo. Nuorta, vanhaa, keski-ikäistä, nais- ja miesoletettua. Ilmassa oli odotusta ja innostusta. Miestä vähän jännitti. Ensimmäistä kertaa tanssimassa tutun kotisalin ulkopuolella. Miten täällä käyttäydytään?  Osaanko etiketin? Entä jos en pärjää? Ajatus valssista kuitenkin helpotti ryhävalaan oloa -olihan se tanssina kuitenkin sieltä tutuimmasta päästä. Silmät kiinni, suu auki, rinta kaarelle, paria räpylästä kiinni ja ihmisten joukkoon. "Tervetuloa tanssimaan sambaa." Syvä hengitys. Se siitä tuttuudesta sitten.

"Tässä sambassa on sit helppo sortua humppamaneereihin."  Helpotus. Humpasta ei ole minkään valtakunnan hajua, joten ei maneereistakaan. Samba on tanssi, josta tulee mieleen rummunpärinä, vähäpukeiset naiseoletetut koristeineen, kulkueet, vartalon vatkaaminen ja sellainen äärimmäisen trimmattu, tekninen vartalonhallinta. Pikaisella skannauksella mies huomaa tämänpäiväisen tanssikansan sonnustautuneen kaikkeen verkkareiden ja nahkatakkien väliltä. Hyvä. Takaraivoon hiipii ajatus joukkoonsulautumisesta. 

Harjoitukset ja tanssiaskeleiden harjoittelu alkaa. Samban askeleet koostuvat askeleesta johonkin suuntaan, toisen jalan tuomisesta siihen lähelle ja sen jälkeen painopisteen vaihdosta lonkkanivel Travoltamaisesti pois paikoiltaan nytkäyttäen. Tanssiasento on paria vastapäätä riittävän etäällä (tuttu ilmiö ala-asteen discon viimeisten hitaiden kohdalta). "Parin kättä ei sitten saa puristaa." Naaman värin punehtuessa palautuu myös Ryhävalaan rystysten väri normaaliksi. Pian kuitenkin askeleet ja variaatiot alkavat sujua. Ryhmäpainetta ei ole. Kaikki tanssivat tyylillään. Mies huomaa rentoutuvansa. Nauttivansa. Pitävänsä hauskaa. Harjoitukset loppuvat liian lyhyeen. Vastahan tässä päästiin vauhtiin.

Hetken päästä. Ravintolan pöydässä. Palkitessaan itseään hyvällä ruoalla ja alkoholittomalla oluella, keskustellaan äskeisestä. "Sä olit tosi hyvä ja sullahan on jo tanssikokemusta." Totta, tajuaa päähenkilömme. Niin olen ja niin on. Hauskaa huomata oppivansa asioita. Mikä siinä onkin, että aina pelkää pahinta, odottaa olevansa huono ja tuomitsee itsensä epäonnistumaan jo etukäteen? 

Tanssin pitäisi olla hauskaa. Sen pitäisi olla yhdessäoloa. Lonkkanivelten pitäisi niksahdella iloisesti nautiskellen pois paikoiltaan. 

Tänään niin kävi.

Ryhävalas nautti tanssimisesta ja musiikista.

Tämän ahaa -elämyksen jälkeen tekee niin jatkossakin.