21.7.2018 Lauantai
Kaupunkitanssipäivä. Tovi sitten ryhävalaan mallinen mies yllätti kaikki (eikä vähiten itseään) tanssimalla sambaa. Tällä viikolla oli jatko-osan vuoro. Päähenkilömme oli tällä kertaa tarkka. Tiesi menettävänsä humppaneitsyytensä. Interweb kertoi miehelle seuraavaa: "Kävelyhumppa on monen mielestä helppo ja kevyt tapa tanssia humppaa. Kävelyhumppa sopii hyvin tanssiharrastuksen aloittamiseen." Ei kuulosta pahalta. Suorastaan leppoisalta.
Tunti alkaa lämmittelyllä. Pyöritellään jäseniä rytmissä ympyrää erilaisissa asennoissa. Ketkutellaan ruhoja musiikin tahdissa. Kolmenkymmenen asteen helle tuo lämmittelyyn oman mukavan aromaattisen lisänsä. Yksiväriset vaatekappaleet saavat trendikkään läikkäkuvionnin. Viisi minuuttia kuulostaa lyhyeltä ajalta. Se on kuitenkin varsin ylenpalttinen.
Sitten mennään. Muodostetaan rinki. Daamista varma ote. Seuralainen ohjataan puskuriksi itsen ja pahan maailman väliin. Humppahumppahumppahumppa. Rytmi on selkeä jopa päähenkilömme varsin rajalliselle rytmitajulle. Osa 1. Kävellään junassa. Humppahumppahumppa. Käsi vatkaa kuin teinipoika pimeässä huoneessa. Tasaisen tappavasti. Juna liikkuu. Osat. 2-5. Kahdenkymmenenviiden vuoden takaisista vanhojentansseista epämääräisesti tuttujen käden alitusten, ylitysten ja muljautusten jälkeen kävellään simpukasa eteenpäin ja pyörähdellen. Humppahumppahumppahumppahumppa. Kuviot seuraavat toisiaan. Välillä niitä puretaan jo tuttujen liikesarjojen avulla. Pienet törmäykset kanssamatkustajiin ja kynnyksiin eivät tahtia haittaa.
Ryhävalas keskittyy tanssiinsa. Hengittää aromikasta ympäristöään. Nauraa. Iloitsee yhdessätekemisestä. Tunti kuluu nopeasti. Miehellä on hyvä olla juuri sellaisena kuin on.
Tästä hommasta on tullut mukava osa kesää.
Hitto. Ehkä joskus vielä lavatansseihin. Paino sanalla ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti