Kesäopinnot

10.7.2018. Tiistai.

Ryhävalaan mallinen mies on lomalla. Pitää huolta kesäkunnostaan lenkkeilemällä. Urheilussa itsensä palkitseminen on äärimmäisen tärkeää. Tänään juoksulenkin maali oli merenrannalla sijaitseva kahvila, josta saa suorastaan hävyttömän hyviä pullia. Varmasti vaihtoehtona olisi saanut jonkun terveyttä tihkuvan epämääräisenvihreän smoothien, mutta pulla on pulla.

Päähenkilömme asuu kaupungissa täynnä erilaista kesätekemistä. On konsertteja, puistokirppiksiä, elokuvia ulkona, terasseja ja kaikkea muuta mukavaa ihmisten yhteenkasautumaa. Ihan ydinkeskustassa on myös lava. Siellä piti opettaman tänään valssia. Sinne ryhävalas päätyi tänään. 

Tanssirakennelman ympärille kerääntynyt jo tukku parveilevia ihmisiä. Kaupunkilaisten koko kirjo. Nuorta, vanhaa, keski-ikäistä, nais- ja miesoletettua. Ilmassa oli odotusta ja innostusta. Miestä vähän jännitti. Ensimmäistä kertaa tanssimassa tutun kotisalin ulkopuolella. Miten täällä käyttäydytään?  Osaanko etiketin? Entä jos en pärjää? Ajatus valssista kuitenkin helpotti ryhävalaan oloa -olihan se tanssina kuitenkin sieltä tutuimmasta päästä. Silmät kiinni, suu auki, rinta kaarelle, paria räpylästä kiinni ja ihmisten joukkoon. "Tervetuloa tanssimaan sambaa." Syvä hengitys. Se siitä tuttuudesta sitten.

"Tässä sambassa on sit helppo sortua humppamaneereihin."  Helpotus. Humpasta ei ole minkään valtakunnan hajua, joten ei maneereistakaan. Samba on tanssi, josta tulee mieleen rummunpärinä, vähäpukeiset naiseoletetut koristeineen, kulkueet, vartalon vatkaaminen ja sellainen äärimmäisen trimmattu, tekninen vartalonhallinta. Pikaisella skannauksella mies huomaa tämänpäiväisen tanssikansan sonnustautuneen kaikkeen verkkareiden ja nahkatakkien väliltä. Hyvä. Takaraivoon hiipii ajatus joukkoonsulautumisesta. 

Harjoitukset ja tanssiaskeleiden harjoittelu alkaa. Samban askeleet koostuvat askeleesta johonkin suuntaan, toisen jalan tuomisesta siihen lähelle ja sen jälkeen painopisteen vaihdosta lonkkanivel Travoltamaisesti pois paikoiltaan nytkäyttäen. Tanssiasento on paria vastapäätä riittävän etäällä (tuttu ilmiö ala-asteen discon viimeisten hitaiden kohdalta). "Parin kättä ei sitten saa puristaa." Naaman värin punehtuessa palautuu myös Ryhävalaan rystysten väri normaaliksi. Pian kuitenkin askeleet ja variaatiot alkavat sujua. Ryhmäpainetta ei ole. Kaikki tanssivat tyylillään. Mies huomaa rentoutuvansa. Nauttivansa. Pitävänsä hauskaa. Harjoitukset loppuvat liian lyhyeen. Vastahan tässä päästiin vauhtiin.

Hetken päästä. Ravintolan pöydässä. Palkitessaan itseään hyvällä ruoalla ja alkoholittomalla oluella, keskustellaan äskeisestä. "Sä olit tosi hyvä ja sullahan on jo tanssikokemusta." Totta, tajuaa päähenkilömme. Niin olen ja niin on. Hauskaa huomata oppivansa asioita. Mikä siinä onkin, että aina pelkää pahinta, odottaa olevansa huono ja tuomitsee itsensä epäonnistumaan jo etukäteen? 

Tanssin pitäisi olla hauskaa. Sen pitäisi olla yhdessäoloa. Lonkkanivelten pitäisi niksahdella iloisesti nautiskellen pois paikoiltaan. 

Tänään niin kävi.

Ryhävalas nautti tanssimisesta ja musiikista.

Tämän ahaa -elämyksen jälkeen tekee niin jatkossakin.