16.7.2018. Maanantai.
Ryhävälaan mallinen mies, kuten muutkin palloilevat Laurit, on eräänlainen legenda. Ei tosin ihan samalla tavalla kuin kaimansa. Päähenkilömme nimittäin on hajottanut nilkkansa lukuisia kertoja lento-, jalka- ja koripallossa sekä salibandypeleissä. Odotukset olivat siis tapaturma-asemalla varsin korkeat, kun tilapäisessä hellehäiriössä mies houkuteltiin koripallokentälle. Edellisen kokeilun jälkeen nimittäin karvainen palleromme oli intensiivisellä ortopedi- ja fysioterapiajaksolla melkoisen tovin.
Koripallohan on laji, joka näyttää melkoisen helpolta. Palloa pompsautellaan, heitellään kavereille ja koriin. Pallon voi myös osoittaa helposti omaan otsaansa, erilaisiin kohtiin vastustajansa kehoa ja seiniin (ulkona piikkisiin pusikkoihin ja vaikkapa mereen). Siihen koriin (ihan järkyttävän korkealla muuten on se) pallo ei mene kuin vahingossa. Nilkkojen, sormien ja muiden ruumiinosien muljauttelu pois paikoiltaan tulee näppärästi hoidettua siinä sivussa.
Tämäkertainen pelikokemus oli kuitenkin pettymys ryhävalaan mallisen miehen verkostolle, työ-, loma- ja ensiapuihmisille. Ruumiinvammoja ja dramaattisia tilanteita ei ollut yhtään. Pallot menivät satunnaisesti koriin. Hiki virtasi kuin vesi Niagaran putouksessa. Mies lollahteli manaatinomaisesti pallon perässä ja nautti olostaan. Huusi, huiski, syötteli ja heitti. Ehkä parasta helletekemistä ikinä. Joukkuepelit ovat parasta vastapainoa yksinäiselle karaokelenkille.
Viikon päästä odottaa jalkapalloturnaus. Varmuudeksi ryhävalas ajatteli tilata kentän laidalle ambulanssin. Koska ei kuitenkaan ole tyhmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti