18.9.2017. Maanantai.
Ryhävalaan mallisen miehen viikkoon mahtui kaksi urheiluntapaista suoritusta. Kaksi paluuta. Tiistaina päähenkilömme raahasi ruhonsa miekkailusalille. Huomasi olevansa antibioottikuurin johdosta joltisenkin huonossa kunnossa. Puhisi maskinsa alla ja yritti hien täyttämien silmiensä takaa tähdätä vastustajaan. Osui maalinsa lisäksi seinään, lattiaan ja omaan varpaaseensa. Miekkailu sujui siis kuin tanssi. Verrattaen kankeasti. Hauskaa oli. Päätös satsata pitkästä aikaa tällä kaudella useampaan kilpailuun vahvistui.
Tänään oli sitten vuorossa tanssi. Enää miestä ei pelottanut. Ainakaan ihan niin paljoa. Sali näytti päähenkilön mielestä pienemmältä kuin viimeksi. Muut osallistujat yksisarvisten sijaan lähes tavallisilta ihmisiltä. Syksyinen ilta oli kuulas ja leppeä. Peilistä katsoi pelokkaan marsuntapaisen eläimen sijaan parrakas keski-ikäisen miehen oloinen otus. Tanssislangista ryhävalaanmallinen mies ei edelleenkään ymmärtänyt mitään. No kaikkea ei voi heti tajuta.
Ohjelmassa oli tango. Tuttu tanssi elokuvista. Argentiinassa sitä tanssitaan ruusu suussa jämäkästi ja tulisesti. Ruotsinlaivalla naula päässä ja hieman harkitummin liikkein. Ryhävalaan mallinen mies halusi olla se ensimmäinen noista kahdesta. Perusaskellus sujui yksin harjoitellessa hyvin. Mies näki itsensä jo salskeana, pitkänä ja uljaana pyörimässä pitkin lattiaa. Sitten tanssi kohtasi tiistain miekkailuharjoituksen. Ryhävalas astui määrätietoisesti kauniin parinsa varpaille. Hitto. Tanssia ja miekkailua yhdistää näemmä keskittyminen. Jaloilla, käsillä, rytmillä ja esteillä, kuten seinillä, on tapana sotkeentua toisiinsa ajatuksen harhaillessa. Seurauksena on kivuliaita osumia ja kolauksia ylpeydelle.
Päähenkilömme huomasi kuitenkin oppivansa nopeasti. Pian perusaskeleet sujuivat parinkin kanssa. Tavaraa tuli kuitenkin koko ajan lisää. Käännöksiä ja pyörähdyksiä. Ryhävalaan mallinen mies ei kuitenkaan häkeltynyt. Huomasi oppivansa. Nauttivansa uusista liikkeistä. Ruusua ei suussa näkynyt. Kieli sensijaan pysyi tiukasti hampaiden välissä. Tanssikumppanin kehut lämmittivät. Puna kohosi kasvoille. Kylmä hiki vaihtui lämpimään ilon tunteeseen. Oppimisen riemuun. Ihminen elää positiivisesta palautteesta.
Pois käveltiin käsi kädessä. Yhteinen harrastus on hieno asia.
12.9.2017. Tiistai.
Montaa asiaa ei ryhävalaan mallinen mies ole elämässään pelännyt. Ajatus paritanssien tanssimisesta julkisesti saa kuitenkin päähenkilömme otsalle kohoamaan ämpärillisen kylmää hikeä. Alkoholistakaan ei ole apua. Sen käyttö rentoutumisvälineenä loppui jo ajat sitten. Mies tietää rajoitteensa. Kaksi vasenta jalkaa. Rytmitaju kuin kuurolla hirvellä. Koordinaatio... no sanotaan, notta varsin rajoittunut. Ryhävalas kuitenkin ilmoittautui elämänkumppaninsa kanssa tanssikurssille. Eilen se alkoi.
Ilmoittautuessa hiki kastelee lomakkeen. Opettajan katse nauliutuu miehen silmiin. Tältä tuntuu matka teurastajan veitsen alle. Lattialla viimeistelty, ammattimaisen oloinen pariskunta hioo askeleitaan peilin edessä puhuen samalla tanssislangia. Ryhävalaan mallinen mies on paitsi kauhuissaan, niin myös kateellinen. Tuohon en pysty ikinä. Katse etsii pakotietä. Naisen käsi pitää tiukasti kiinni. Se rauhoittaa. Pitkä puhallus. Jännäpissa. Varovaiset askeleet kohti tanssilattiaa. Salin yksi seinistä on kokonaan peiliä. Sieltä tuijottaa nurkkaan ajettu pieni, keskivartalolihava eläin. Ehkä marsu.
Sali täyttyy odottavista pareista. "Tänään on vuorossa Cha cha." Mies epäilee sen olevan tanssi. Harjoitukset alkavat. Mies sotkeutuu jalkoihinsa. Kolmannen asteen yhtälöt ja astrofysiikka tuntuvat tähän verrattuna helpoilta. Pumpukkamme ei näe eikä kuule mitään. Pulssi lähestyy kahtasataa. Hiki virtaa valtoimenaan. Kanssatanssijat liihottavat sulavasti lattialla kuin yksisarviset kukkakedolla. Päähenkilömme muistuttaa enemmän vastasyntynyttä bambia liukkaalla jäällä. Vähemmän söpöä tosin.
Hetken päästä tapahtuu kuitenkin jotain. Ensin yksi askel osuu kohdalleen. Sitten toinen. Vähän ajan päästä peruskuvio hahmottuu. Ryhävalaan mallisen miehen itseluottamus alkaa palata. Musiikki ja ohjeet alkavat taas kuulua. Vastapäätä tanssiva, kaunis tanssipari hymyilee rohkaisevasti. Liike alkaa tuntua hyvältä. Kappaleet seuraavat toisiaan. Kuvioita tulee lisää. Onnistumisen elämykset seuraavat toisiaan. Mies huomaa kauhukseen nauttivansa tanssimisesta. Aikamoista.
Tämä ei jää tähän. Viikon päästä mies pyörii lattialla tangoissa. Siis oppii tanssimaan tangoa. Ryhävalas on onnellinen tanssisalin turpea nisäkäs. Ja kiitollinen siitä, että tuli lähdettyä.
Kotimatkalla tapailee Cha chan askeleita hymyillen.
11.9.2017. Maanantai.
Tämä on kypsynyt pitkään pienessä keski-ikäisessä mielessäni. Ryhävalaasta on tullut kaskelotin tapainen eläin. Urheilen edelleen, mutta sanottavaa saattaa läytyä muistakin asioista. Elämään on ilmestynyt sisältöä. Ihme juttu sinänsä. On siis tullut aika haudata vanha blogi, vaihtaa näkökulmaa. Kertoa kuulumisia. Ihmetellä elämää ja sen ilmiöitä.
Elämässäni on tapahtunut kuluneen vuoden aikana paljon kaikilla rintamilla. On ollut hallitsematonta ja hallitumpaa muutosta. Ylä- ja alamäkiä. Tasaisempia hetkiä ei juurikaan. Aika on ollut monilla tavoin elämäni parasta ja toisaalta taas samaan aikaan kamalinta. Tahti ei tunnu hiljenevän, päinvastoin. Kaksi asiaa on kuitenkin pysynyt. Nimittäin parta ja vararavintokerros keskivartalon kohdalla. Ensimmäinen saattaa kasvaa ja jälkimmäinen vähän supistua. Aika näyttää.
Jokatapauksessa tervetuloa lukemaan. Katsotaan mitä tästä tulee.
