Kuolemaa on vaikea käsitellä. Sinä osasit suhtautua omaasi. Minä en. Vetäydyin kuoreeni. Olin vihainen. Olin heikko. En lopussa pitänyt tarpeeksi yhteyttä. Lopetin Facebookin käytön, koska en enää kestänyt uutisia. Osasin odottaa suruviestiä. Kun se minut saavutti, olin tyhjä. Käyttäydyin huonosti kaikkia ympäristön ihmisiä kohtaan. Nyt viikon kuluttua suru saavutti minut. Olen itkenyt kaksi päivää. Itken tätä kirjoittaessa.
Sinä olit viisas. Olit valoisa. Valoit uskoa ja positiivista energiaa kaikkialle ympäristöösi. Jaksoit ottaa kantaa ja kommentoida kivun keskellä.
Muistan improt kellarissa ja yhteiset työpäivät. Muistan yhteiset, häiriintyneet keskustelut. Muistan tukesi eroni keskellä kun olin aivan rikki. Jaksoit ahdistustani ja siedit kaiken kun suljin ympäröivää itseltäni ja pyllistin kaikille. Muistan yhteiset suunnitelmamme. Sketsisarjan ja paskat poikabändit joita perustimme kerran viikossa. Nyt menen kesällä yksin pumppaamaan resiinaa. Tiedän että olet toisella tavalla mukana. Meillä on sama syntymäpäivä. Muistan sinut aina.
Syöpä on vittumainen paska.
Hyvää matkaa Roni.
Rakastan sinua.
Maailma on tyhjempi paikka ilman sinua.
Minulla on ikävä.
Voimia läheisille.
Jaoin ja jaan tunteesi, samaistuin.
VastaaPoistaMinäkään en oikein kestänyt niitä uutisia. Meni liikaa tunteisiin, hyvätkin.
Se on inhimmillistä. Voimia Lauri.
- Tee Mäkinen -