Ehjä.

6/211

Haasteen kuudes lenkkipäivä. Jäljellä 205 peräkkäistä suoritusta. Ryhävalaan mallinen mies ehti jo hieman toivoa, että määrä olisi ollut kasvamatta. No näillä mennään.

Ulkona oli melko liukasta. Luistimet olisivat saattaneet olla tänään lenkkareita parempi vaihtoehto. Tai telaketjut. Päivän hölkkä tuli kuitenkin suoritettua rutiinilla. Yllättävän helposti.

Ryhävalaan mallisella miehellä on melkoisen värikäs urheiluvammahistoria. Nilkan nivelsiteitä on revitty koripallossa, jalkapallossa, salibandyssä, ultimatessa, portaita juostessa, kävellessä ja full contact krokettikentillä yhteensä varmaan n.100 kertaa. Jokunen vuosi sitten leikkauspöytä näytti ainoalta vaihtoehdolta. Nilkkoihin oli sattunut taas jo monta kuukautta.

Päätettiin kuitenkin vielä ortopedin aloitteesta kokeilla fysioterapiaa. Aluksi ryhävalas oppi nostamaan isovarpaansa lattiasta. Pikkuhiljaa myös kävelemään. Jonkun ajan kuluttua uskalsi ottaa ensimmäiset haparoivat juoksuaskeleet. Vähitellen uskallus palasi. Liikunta lisääntyi. Ilo löytyi. Pienet lihakset alkoivat toimia.

Tänään lenkillä tilanteita joiden jälkeen entinen ryhävalas olisi ollut tapaturma-asemalla oli useita. Hämmentyneenä mies tajusi nilkkojensa korjaavan liukastumisista johtuvat virheasennot itsekseen. Muisti fyssarin ja entisen minänsä. Kiitti ajatuksissaan ja jatkoi juoksua.

Huomenna tulee ensimmäinen viikko täyteen. Ryhävalas on edelleen ehjä.

Nollaus.

5/210

Ryhävalaan mallisella miehellä oli tänään melko reipas päivä. Illalla oli vanha, raihnainen ja tympeä olo. Lenkille oli kuitenkin lähdettävä. Rutiineista on pidettävä kiinni.

Jo ensimmäiset askeleet paransivat oloa. Pian mies lakkasi ajattelemasta (ei normaalistikaan toki paljoa ajattele, eipä siinä). Keskittyi kuljettamaan itseään tuttua ulkoilupolkua eteenpäin. Pään tyhjetessä olo parani. 

Lenkki jatkui alkuperäistä suunnitelmaa hieman pidemmälle. Töpöttävä pikkuaskel keveni matkan aikana. Olisi jaksanut pidempäänkin. Omituista. 

Huomenna taas.

Miten viihtyä juostessa?

4/210

On ilta. Ulkona on pimeää. Ryhävalaan mallinen mies pakottaa itsensä lenkille. Muodostaa rutiinia. Köpöttää pikkuisilla töppöjaloillaan liukasta lenkkipolkua määrätietoisesti eteenpäin. Askeleet seuraavat toisiaan. Maisemat ovat turhan tutut. Eivät jaksa innostaa.

Mies kehittää harrastuksen lenkkeilynsä sisälle. Alkaa tehdä käännösiskelmää korviin vyöryvistä biiseistä. Jostain kumman syystä murteella. Ja laulaa mukana. 

"Se oon mie tuolla nurkassa. 

Se oon mie tossa kohdevalossa

Menettämässä miun uskontoa

Mie yritän pysyy siun tahdissa

Enkä mie oo ihan satavarma pystynkö mie siihen 
Voi hitto mie puhun liikaa
En mie sittenkään puhunut tarpeeks"

Ääni voimistuu. Ryhävalaan mallinen mies nauraa hiljaa sisäänpäin ja aloittaa seuraavan kappaleen.

"RK kansanliike vei miulta Irman pois.

Ei auttaa voi ees Jussi and The Boys..."

Itsekseen hykerrellen mies meinaa juosta ojaan. Lenkki on liian nopeasti ohi. Huomenna pidempään.

Sananen talvilenkkeilystä

3/206

Talvi yllättää joka vuosi autoilijat, rautatiet ja etelässä asuvat ihmiset. Ryhävalaan mallinen mies ei yllättynyt. Kaivoi kaapistaan sinne valmiiksi katsomansa lämpökerrastot, merinosukat ja hiippalakin. Tyytyväisenä ja vähän ylpeänä suuntasi päivän juoksusavottaan. 

Noin kymmenen metriä juostuaan tajusi tehneensä virheen. Ylpeys karisi. Ryhävalaan mallinen mies oli raskaasti ylipukeutunut. Hiki kasteli vaatteet ja valui puroina vastasataneeseen lumeen. Niistä muodostui jäämäkiä lasten iloksi ja ilman nastakenkiä ulos lähteneiden eläkeläisten kauhuksi. Vaatteiden alkaessa painaa, mies muisti millaista oli olla kymmeniä kiloja painavampi. 

Lumi saa talvi-ihmiset kaivautumaan koloistaan riemuitsemaan raittiiseen ilmaan. Lenkkipolku täyttyi pulkkailevista ja liukuroivista, riemukkaista pikkuvintiöistä, jotka lämpöhakuisten ohjusten lailla hakeutuivat kohti ryhävalaan mallisen miehen nilkkoja. Mies hyppi, pomppi ja hyörähtelipyörähteli pulssin noustessa lähemmäs kahtasataa näitä iloisia torpedoja väistellessään. 

Vastaan tuli myös hiihtimillä varustettuja tuulipukusankareita. Ei laturaivoa. Silkkaa epähuomiossa talven neitsythiihdossa viuhuvaa  sauvaa. Ryhävalaan mallinen mies siirtyi hämmästyttävän nopeasti tien sivuun. Umpihankijuoksu kasteli sukat vedellä. Vaihtelua hikihommiin. 

Tänään lenkki ei ollut nautinto. Oli ihan kamalaa. Ensi kerralla juoksen ehkä yöllä. Enää 203 päivää jäljellä. 

Sulkeutuva ympyrä.

2/202

Tilanne vaatii Panteraa, ajattelee ryhävalaan mallinen mies lähtiessään lenkille toista päivää peräkkäin. Ulkona sataa pieniä jääpiikkejä. Keli on siis paras mahdollinen. Itäisessä Helsingissä on juhannussää 365 päivää vuodessa.

Walk tahdittaa askeleita. Vatsan alla kiittävät tönkköjalat kuljettavat päähenkilöämme eteenpäin jäätävän tihkun kuoriessa vähemmän hellästi kasvojen ihoa. Mies ei ole ulkona yksin. Harmaat kanssakulkijat suorittavat ulkoiluaan jähmein naamoin kävellen, juosten ja pyöräillen.

Eräässä vastaantulijassa on jotain tuttua. Ryhävalas kiinnittää huomiota määrätietoisesti kävelevän hahmon ryhmiin ja liikkeeseen. Palaa mielessään ajassa monta kymmentä vuotta taaksepäin. Aikaan, jolloin oli vielä pieni pyöriäinen. 

Miehen ensimmäinen lapsuuden ystävä oli nimeltään Timo. Tämän Timon kanssa koettiin paljon yhdessä: ensimmäiset Star Warsit, jalkapallo- ja miekkailutreenit, partioretket, ulkomaankisareissut, ripari, ensikännit ja krapula. Aika vei nuoret pyöriäiset kuitenkin erilleen. Timosta tuli taitava muusikko ja päähenkilöstämme painiva ryhävalas. 

Mies katsoi vastaantulijaa tarkemmin. Sai takaisin tunnistavan eleen. Pysähtyi. Pyöriäisten juttu jatkui siitä mihin se joskus jäi. Sovittiin että nähdään huomenna. Ryhävalas jatkoi lenkkinsä loppuun keveämmin askelin. Kotona kaivoi laatikostaan Star Wars -lelut esiin. Ympyrä sulkeutuu.

Ystävät ovat tärkeitä. Pidetään niistä kiinni.

  

Scream for me.

1/180

"Katsokaa nyt isää. Isä ottaa läskiä, lisää." 

Joulu on se aika vuodesta joka on pyhitetty erään omituisista lähtökohdista seimeen pullahtaneen parrakkaan pikkukaverin lisäksi syömiselle.  Ryhävalaan mallinen mies ei jätä ruokahävikkiä. Viiden päivän antidieetin jälkeen olo oli kuin valaalla silakan uikkareissa. Melko tukala.

Koska päähenkilömme on paitsi tyhmä, niin myös hullu ja impulsiivinen, päätti hän hetken mielijohteesta haastaa hieman itseään. Sosiaaliseen mediaan ilmestyi teksti, jossa ilmoitetaan, että ryhävalas hölkkää yhtä monena peräkkäisenä päivänä kuin teksti saa tykkäyksiä. 12 tunnissa niitä tuli 180. Voi pymppy.

Pieruverkkarit kaapista, juoksutakki päälle, pipa päähän ja musat täysille. Lenkkipolku houkutti yhtä paljon kuin ruotsin suullinen etätentti. Ei siis kovin paljoa. Polku tuntui pitkältä. Askel raskaalta. Mies yritti eläytyä musiikkiin. Ämyreistä kuului livekeikka. Ryhävalas huusi mukana. "SCREAM FOR ME!" -Lauseen ajoitus oli siinä mielessä täydellinen, että joukko sauvakävelimiä ulkoiluttavia säntäsi metsikköön ja mies sai lisää vauhtia jalkoihinsa. Liikunnan riemuun sekoittui aimo annos häpeää. Anteeksi.

Se oli ensimmäinen. Ainakin 179 jäljellä. 

Hyvää kaikille.

Luihin ja ytimiin.

7. tammikuuta 2020. Tiistai.

Suomessa oli ennen neljä vuodenaikaa. Nyt on kaksi. On kesä. Hellettä, sunnuntaipyöräilijöitä ja nieluun lentäviä pieniä siivekkäitä öttiäisiä. Sitten on tämä kostea, nihkeä, luihin ja ytimiin syöpyvä kyrväkkä nilja. Kiitos vaan Ilmastomuutos. Voitaisko vaikka yrittää tehdä tälle jotain? Ryhävalaan mallinen mies suhtautuu melko skeptisesti taivaan isän ilmoja säätelevään voimaan.

Tähän ratkiriemukkaaseen märkäkeliin päätti päähenkilömme tänään pistäytyä polkupyörineen. Ei ollut ruuhkaa. 40 kilometriä sai rauhassa polkea. Oli pimeää. Vetinen hyhmä tunkeutui jokaisen solun läpi sieluun asti. Ryhävalas oli sisältä täynnä kuraa. Musiikki soi. Korviin kantautuiva punk kilpaili räkäisyydessä vallitsevan säätilan kanssa.

No. Pyöräilykausi on korkattu. Huomenna valas valitsee metron.