keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Paluu parketille.




4. kesäkuuta 2019. Tiistai.

Suomalainen mies ei selvinpäin tanssi. Samasta maasta kotoisin oleva ryhävalaan mallinen hahmo sensijaan hytkyttää itseään musiikin tahdissa kuin lautasellinen lihahyytelöä. Kesä alkoi. Samalla polkaistiin käyntiin kaupunkitanssikausi. Päähenkilömme lähti vuoden tauon jälkeen daaminsa kanssa perehtymään tangon saloihin. Jännitti. Tilapäisdementian iskettyä yhtään askelta ei muistunut mieleen. Valmistautuminen alkoholittoman oluen muodossa tuli tarpeeseen.

Kurssipaikalle oli kerääntynyt koko kansakunnan kirjo. Nuorta, varttuneempaa, selvää, epäselvää, tanssiammattilaista ja päähenkilömme kaltaisia koordinaatioimpotentteja. Ajatus lämmittelyn aloittamisesta sai deodorantin pettämään. Vieno havumetsän tuoksu valtasi lähitienoon. Kainaloista virtasi iloinen soliseva kevätpuro. Jännitykseen lisäytyi aimo annos häpeää.

Tunnin kulku oli seuraava. Hiidas, hiidas, nop, nop -kaikuivat askeleet. Ryhävalaan lihasmuistista palautui tukku määrätietoista rytmikkään tapaista liikehdintää. Onnistumisen elämys. Kuin panssaroitu manaatti, liikkui päähenkilömme epämäärätietoisesti eteen, taakse ja sivuille. Törmäili epähuomiossa kynnyksiin, kanssatanssijoihin ja naisen varpaisiin. Teki tanssikuvioita. Uiskenteli musiikin mukana ja nautti olostaan. Häpeä väistyi. Tilalle tuli riemu.

Tunnin jälkeen ryhävalas hymyili. Väsymys oli kaikonnut. Samoin kiukku epäreilua maailmaa kohtaan.

Tästä se taas alkaa. Tanssikesä 2019. Jatkoa seuraa. Ehkä jo ensi viikolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti