Oli aika, jolloin yöjuoksu tarkoitti ihan eri asiaa kuin nyt. Suoritukseen kuului parhaimmillaan nelisen valomerkkiä erinäköisissä kantakaupungin soittoruokaloissa ja sen jälkeen nakkikioskilla haettu folioon kääritty tyyny. Tätä ruokaisaa ja elämältä tuoksuvaa pehmustetta sitten kannettiin määrätietoisesti aamuhämärissä milloin mihinkin. Joskus jopa kotiin.
Nyt yöjuoksu on sitä, että ryhävalas kiskoo perillisten nukahtamisen jälkeen merinokerraston ja pieruverkkarit ylleen. Laittaa pipan päähänsä ja painuu pakkaseen juoksemaan. Hengitysilma kastelee parran. Pian naamasta kasvaa pieniä jääpuikkoja. Aamulla mies herää keittämään puuroa suunnilleen siihen aikaan kuin aikaisemmin tuli sen tuoksuisan foliotyynynsä kanssa kotiin.
Ajat muuttuvat. Kahvin, kolan ja alkoholittoman oluen voimalla on menty nyt reilu seitsemän vuotta. Ensimmäisen kaltaisia yöjuoksuja ei ole ikävä. Valkosipulimajoneesilla vuorattuja nakkikioskieväitä ehkä vähän. Lapset. Teillä on selvä isä. Se tuskin muuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti