Ryhävalaan mallinen mies hankki juoksukirjan. Omistaa niitä nyt muutaman. Teki merkittävän huomion.
Kirjojen kuvissa on aina kesä. Lintujen laulavat. Söpöt pupujussit kirmaavat kedolla kilpaa yksisarvisten ja keijujen kanssa. Auringon sulosäteet hellivät kauniisti hymyileviä, suihkunraikkaita, atleettivartaloisia ja muutoinkin täydellisiä ihmisiä ihanissa urheilusuorituksissaan. Kaikilla on niin mahtava meininki että.
Missä realismi? Ryhävalas ei lenkillä hymyile. Atleettivartalo on piilossa vatsan ja toppausten alla. On aina talvi. Lunta, sohjoa tai mutaa on puoleenkivekseen asti. Hiki tulee jo ennen ulospääsyä. Aurinko ei paista koskaan. On aina pimeä. Tuulee niin, että sielu jäätyy. Pupujen ja yksisarvisten tilalla on pari kapista rusakkoa ja pusikkoon sammunut yksinäinen laitapuolen Reiska.
Päivän lenkin jälkeen mies palkitsee itsensä jäätelöllä. Päättää kirjoittaa rehellisen juoksukirjan. Jäätelöä lusikoidessa nousee suupieliin jo hymyn tapainen.
199 enää jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti