Ryhävalaan mallisella miehellä on omituinen olo. Eilinen Cooper -rypistys ei nimittäin tunnu jaloissa yhtään. Ennen olisi tuntunut.
On ilta. Päivän urheilut venyvät turhan myöhään. Ulkona ei juurikaan liiku ketään. Paitsi kengurun kokoisia rusakoita. Niiden sekaan painelee tuulipuvussaan köpöttelemään tarinamme päähenkilö.
Miettii juostessaan miksi tätä tekee. Mitä tältä haasteelta odottaa. Ei keksi muuta kuin sen, että juuri nyt tuntuu hyvältä. Ilta ei ole ilta ilman pientä pyrähdystä ulos. Miehen tekisi mieli juosta pidempään. Järki voittaa. Kotona odottaa sänky. Sekin on ihan hyvä.
Enää 200 jäljellä. Mukava tasaluku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti