Ryhävalaan mallisella miehellä on nyt viikko ihmiskoettaan takana. 29 viikkoa jäljellä. Mitä on tapahtunut? Kolme keskeistä huomiota:
1. Ei ota kupoliin. Lenkkirutiini alkaa selkeästi muodostua. Urheilukerraston päällekiskominen ei enää tuota tuskaa ja ovikin aukenee helpommin. Ensimmäisillä lenkeillä ajatus pyöri aikalailla maaliin pääsyssä, mutta nyt on mukavan tyhjä koko ajan. Päivän tuskaisetkin ajatukset jäävät polun varteen.
2. Vauhti lisääntyy sykkeiden pysyessä edelleen varsin kohtuullisina. Ensimmäisillä lenkeillä ryhävalas töpötteli pikku jaloillaan kuin halvaantunut manaatti. Vauhti oli tuskaisen hidasta ja joka askeleella tuntui siltä, että tienvarresta voi tarkkaavainen kulkija löytää päähenkilömme keuhkon palasia ja sielun kappaleita. Nyt askel on kevyempi. Ei mies vieläkään mikään gaselli ole, mutta liikkuminen alkaa etäisesti muistuttaa jotain juoksun tapaista.
3. Energia on lisääntynyt ja unen laatu parantunut. Kateissa ollut tuttavamme Matti Nukku on taas löytänyt ryhävalaan mallisen miehen. Yöherätykset ovat vähentyneet huomattavasti ja miehellä on ihan eri tavalla energiaa suoriutua päivän askareista.
Lisäksi olo ei tunnu toivottomalta. Takana on vasta viikko, mutta usko siihen, että tämä on mahdollista, on lisääntynyt.
Ja sitten ryhävalas tajusi, että lenkkejä on jäljellä yli kaksisataa. Seuraava on huomenna. Yksi kerrallaan, sanoi naapurin mummo kun ämpärijonossa kiilaamaan lähti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti