Haasteen kuudes lenkkipäivä. Jäljellä 205 peräkkäistä suoritusta. Ryhävalaan mallinen mies ehti jo hieman toivoa, että määrä olisi ollut kasvamatta. No näillä mennään.
Ulkona oli melko liukasta. Luistimet olisivat saattaneet olla tänään lenkkareita parempi vaihtoehto. Tai telaketjut. Päivän hölkkä tuli kuitenkin suoritettua rutiinilla. Yllättävän helposti.
Ryhävalaan mallisella miehellä on melkoisen värikäs urheiluvammahistoria. Nilkan nivelsiteitä on revitty koripallossa, jalkapallossa, salibandyssä, ultimatessa, portaita juostessa, kävellessä ja full contact krokettikentillä yhteensä varmaan n.100 kertaa. Jokunen vuosi sitten leikkauspöytä näytti ainoalta vaihtoehdolta. Nilkkoihin oli sattunut taas jo monta kuukautta.
Päätettiin kuitenkin vielä ortopedin aloitteesta kokeilla fysioterapiaa. Aluksi ryhävalas oppi nostamaan isovarpaansa lattiasta. Pikkuhiljaa myös kävelemään. Jonkun ajan kuluttua uskalsi ottaa ensimmäiset haparoivat juoksuaskeleet. Vähitellen uskallus palasi. Liikunta lisääntyi. Ilo löytyi. Pienet lihakset alkoivat toimia.
Tänään lenkillä tilanteita joiden jälkeen entinen ryhävalas olisi ollut tapaturma-asemalla oli useita. Hämmentyneenä mies tajusi nilkkojensa korjaavan liukastumisista johtuvat virheasennot itsekseen. Muisti fyssarin ja entisen minänsä. Kiitti ajatuksissaan ja jatkoi juoksua.
Huomenna tulee ensimmäinen viikko täyteen. Ryhävalas on edelleen ehjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti