Tilanne vaatii Panteraa, ajattelee ryhävalaan mallinen mies lähtiessään lenkille toista päivää peräkkäin. Ulkona sataa pieniä jääpiikkejä. Keli on siis paras mahdollinen. Itäisessä Helsingissä on juhannussää 365 päivää vuodessa.
Walk tahdittaa askeleita. Vatsan alla kiittävät tönkköjalat kuljettavat päähenkilöämme eteenpäin jäätävän tihkun kuoriessa vähemmän hellästi kasvojen ihoa. Mies ei ole ulkona yksin. Harmaat kanssakulkijat suorittavat ulkoiluaan jähmein naamoin kävellen, juosten ja pyöräillen.
Eräässä vastaantulijassa on jotain tuttua. Ryhävalas kiinnittää huomiota määrätietoisesti kävelevän hahmon ryhmiin ja liikkeeseen. Palaa mielessään ajassa monta kymmentä vuotta taaksepäin. Aikaan, jolloin oli vielä pieni pyöriäinen.
Miehen ensimmäinen lapsuuden ystävä oli nimeltään Timo. Tämän Timon kanssa koettiin paljon yhdessä: ensimmäiset Star Warsit, jalkapallo- ja miekkailutreenit, partioretket, ulkomaankisareissut, ripari, ensikännit ja krapula. Aika vei nuoret pyöriäiset kuitenkin erilleen. Timosta tuli taitava muusikko ja päähenkilöstämme painiva ryhävalas.
Mies katsoi vastaantulijaa tarkemmin. Sai takaisin tunnistavan eleen. Pysähtyi. Pyöriäisten juttu jatkui siitä mihin se joskus jäi. Sovittiin että nähdään huomenna. Ryhävalas jatkoi lenkkinsä loppuun keveämmin askelin. Kotona kaivoi laatikostaan Star Wars -lelut esiin. Ympyrä sulkeutuu.
Ystävät ovat tärkeitä. Pidetään niistä kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti