Talvi yllättää joka vuosi autoilijat, rautatiet ja etelässä asuvat ihmiset. Ryhävalaan mallinen mies ei yllättynyt. Kaivoi kaapistaan sinne valmiiksi katsomansa lämpökerrastot, merinosukat ja hiippalakin. Tyytyväisenä ja vähän ylpeänä suuntasi päivän juoksusavottaan.
Noin kymmenen metriä juostuaan tajusi tehneensä virheen. Ylpeys karisi. Ryhävalaan mallinen mies oli raskaasti ylipukeutunut. Hiki kasteli vaatteet ja valui puroina vastasataneeseen lumeen. Niistä muodostui jäämäkiä lasten iloksi ja ilman nastakenkiä ulos lähteneiden eläkeläisten kauhuksi. Vaatteiden alkaessa painaa, mies muisti millaista oli olla kymmeniä kiloja painavampi.
Lumi saa talvi-ihmiset kaivautumaan koloistaan riemuitsemaan raittiiseen ilmaan. Lenkkipolku täyttyi pulkkailevista ja liukuroivista, riemukkaista pikkuvintiöistä, jotka lämpöhakuisten ohjusten lailla hakeutuivat kohti ryhävalaan mallisen miehen nilkkoja. Mies hyppi, pomppi ja hyörähtelipyörähteli pulssin noustessa lähemmäs kahtasataa näitä iloisia torpedoja väistellessään.
Vastaan tuli myös hiihtimillä varustettuja tuulipukusankareita. Ei laturaivoa. Silkkaa epähuomiossa talven neitsythiihdossa viuhuvaa sauvaa. Ryhävalaan mallinen mies siirtyi hämmästyttävän nopeasti tien sivuun. Umpihankijuoksu kasteli sukat vedellä. Vaihtelua hikihommiin.
Tänään lenkki ei ollut nautinto. Oli ihan kamalaa. Ensi kerralla juoksen ehkä yöllä. Enää 203 päivää jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti